Aamuauringon värinä
lehden tuntokarvoissa
varpaat villeinä ja vapaina
hengitän syvään maailmaa
santelipuun rauhoittavassa tuoksussa
unohdus valtaa tietoisuuden
alitajunta tajunnan
kamomillasaunion karvas maku
huulillani, jotka juuri suutelivat
universaalia rakkautta.
Selite:
Joskus rauhoittuminen tekee hyvää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo! Kyllä, rauhoittuminen on silloin tällöin paikoillaan!