Leikkikoulun lapset
ovat kasvaneet
Tuttu paikka jäänyt taa
mutta yksikään heistä ei
pysähdy muistelemaan
Keinut huojuvat tuulessa
tyhjinä, odottavina
Leikkikoulun lapset
ovat unohtaneet
Pisimmän liukunsa
liukumäessä
hauskimman leikkinsä
yhdessä
Kaiken sen tärkeän,
elämänsä
Millaista on
olla lapsi
Hymyillä auringolle,
nauraa sateelle,
unohtaa murheet
ja elää hetki
tätä päivää
Leikkikoulun lapset
palatkaa takaisin
Täyttämään
elämän leikkikenttä
Olkaa taas
hetki lapsia
Juoskaa tuulessa
vapaina vailla
sydänsuruja
Ilman huolta
huomisesta
Selite:
Voi sitä lapsuutta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana runo! :)
Kyllä se siellä aina jossakin syvällä matkassa seuraa. Toivoa vain voi että uskaltaa päästää irti. Meissä kaikissa asuu ikuinen lapsi. Ajatuksia herättelevä runosi kadoksissa olevista leikkikoulun lapsista.
Voi että sitä joskus toivoo että voisi edes päivän, tai edes pienen hetken olla kuin pieni lapsi. Ilman huolia, ilman murheita maailman.
Runosi on aivan upea ja kokoaa hienosti ajatuksen lapsuuden ihanuudesta ja aikuiselämän hankaluudesta.
Tykkäsin tästä kovasti :)