Kehoni oli kuollut
Pimeys hallitsi sitä
kiertäen kehää varjoni kanssa
kunnes yhtäkkiä
liekki syttyi sisälleni
Hämmennyin niin
että säikähdin itseäni
- tunne oli outo
korventava
Hiljalleen,
tuli poltti sydäntäni
- väsynyttä sieluani
mutta sai kaiken minussa hitaasti
lämpenemään
Lopulta minä paloin
Sieluni roihusi kuin rovio
lieskat valtasivat kaiken minussa
- oli niin kuuma
etten voinut hengittää
Vajosin syvälle
tunteitteni paloon
suljin silmäni
ja näin vain punaista
Kyyneleilläni yritin
paloa tukahduttaa
mutta se oli liian
voimakas
Lopulta uskalsin
antaa periksi
Haihduin aamuauringon noustessa
savuna ilmaan
ja tunsin kuinka
sieluni lensi vapaana
tuulen mukana
Jätin jälkeeni
hohkaavat hiilet
ja sinä lämmittelit käsiäsi
rakkauteni äärellä
-
Joka aamu sytytät
kipinän uudestaan
-
Sinä saat minut
elämään, palamaan
-
Kanssasi
olen vapaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan toiveikas ja loppuakohden jotenkin vain kasvoi...:) Erityisesti lopusta pidin. Hauskasti olit leikitellyt kursivoinnilla tuol välissä. Teki tästä mielenkiintoisemman.