Katseeseen hiipinyt
tyytyväisyyden aavistus
alastomien puunrunkojen
keskellä,
lakastuvien lehtien
kahistessa nilkoissani
laukkaavien pilvien
pimentäessä taivaan
tuulen tuivertama taivas,
kammattuna sileäksi,
rasvaiseksi ja nykyaikaiseksi
estäen käyttämästä
ivan ja sarkastisuuden
arsenaaliani ärtymyksessäni
imarrellen avoimesti ja
ollen kaikessa
samaa mieltä
silti kuiskailen
hänen sanojaan,
voittamattoman kaipauksen
matkimaa aaltoa
kuunnellen
kynsiä purevan
kykenemättömyyttä
irrottaa otetta
henkilökohtaisista tarpeista
levon muodosta,
jossa kiitollisuus
on passiivisen ja
mutkattoman antaumuksen
suoma vapautus
poissa katujen
muodostamasta
painostavasta ahtaudesta,
suoranainen vilahdus
kielletystä maailmasta
kohdata autiomaan
kasvoille liimattuja
hymyjä ja teennäisiä
ilmeitä,
jotka syleilevät
rahastamalla raastavalla
mielenkuohulla
~~~~~~
mikä niissä
silmien hohteessa
panee käyntiin
fyysisen täyttymyksen
kemiallisen reaktion,
joka muuttaa
valtimon lyönnit
sykkeeksi ja
kehon mukautuvaisuudeksi
muutama kuiskattu
sana,
pienin mahdollinen
välimatka
rakastumisen hulluus tai
ihastumisen illusinaatio
estää järkeä
pääsemästä reaaliaikaisiin
johtopäätöksiin
ylpeys,
tuo mielen
suurin vihollinen,
joka nostaa
päätään vaikka
kaikki muu lakoaisi
ja intohimo polttaisi
jalkapohjien alla
on kuitenkin
muistettava, että
helvettiin johtavaa
tietä valaisee aina
räikeänväriset loisteputket
ja liekit kaulalla
ovat kuin ihottumaa,
jota ei voi edes
välinpitämättömyydellä
parantaa
~~~~~~
miksi niin
monessa asuu
unohdettu muistomerkki
ihmisten välisessä
kanssakäymisessä,
läheisyyden puutteen
aikaansaama puudutus
oppimattomuus
olla onnellinen
olemassaolossaan
kuuñtelematta
kylmyyden kärsimää
sääliä, joka
haluaa aina
pimeyden
avulla helpottaa
hämmennystä
ja tuntea
sammuneen tähden
loisteen kaltaista
aineettomuutta
sattumattomuuden
luomaa
korutonta kauneusvirhettä
olemalla höyhenen pehmeyden
muovaama pikkusiveys,
joka kutittaa
auvoisan kylläisesti
onnen tähtenä,
silmät kiitollisuudesta
kosteina
sillä
tunteella on
aina puolensa
~~~~~~
muista kuinka
nuoruus puhuu
suullaan
huulillaan
lumoutuneella eleellä
uskaliaalla elimellä
joka herkkyydellään
hakkaa päätään seinään
ja kiljuu
hulluutensa ääneen
riisuessaan itsensä,
rakkautensa
järjettömät teot
elämänsä rajoilla,
päästämättä otteestaan
vain sietämätön jännitys
valtaa
istuttamalla tunteen
kaksin käsin
revittyyn houkutukseen
~~~~~~
etsien syytä
ja tarkoitusta
soihtua, jonka
valossa silittää
tukkaa,
selkää
rakkautta,
tunteen arvoa
kuinka se
tähän päivään
ajateltuna
onkaan kaunista
sävelen kyky
luoda
musiikin
synnyttää
esteettisyys
kuin tuijottaisi
naista ja
opetteli soittamaan
äärettömyyttä
opettelisi
olemaan onnellinen
soittamalla e duurin
jota nainen ei
kuitenkaan
kuurouttaan kuule
olemalla vain
mitä
me olemme
ja laulu soi
epävireisen
sietämättömästi
takertuen kitaransa
kaulaan
kuin lauha sade
laukeaa olemisen
lauhkeaan olotilaan
olisiko meillä
sittenkin toivoa
soittaa
samaa sävelmää
kaksi niin
erillistä nuottia
irrallaan
tyytyväisyyden aavistus
alastomien puunrunkojen
keskellä,
lakastuvien lehtien
kahistessa nilkoissani
laukkaavien pilvien
pimentäessä taivaan
tuulen tuivertama taivas,
kammattuna sileäksi,
rasvaiseksi ja nykyaikaiseksi
estäen käyttämästä
ivan ja sarkastisuuden
arsenaaliani ärtymyksessäni
imarrellen avoimesti ja
ollen kaikessa
samaa mieltä
silti kuiskailen
hänen sanojaan,
voittamattoman kaipauksen
matkimaa aaltoa
kuunnellen
kynsiä purevan
kykenemättömyyttä
irrottaa otetta
henkilökohtaisista tarpeista
levon muodosta,
jossa kiitollisuus
on passiivisen ja
mutkattoman antaumuksen
suoma vapautus
poissa katujen
muodostamasta
painostavasta ahtaudesta,
suoranainen vilahdus
kielletystä maailmasta
kohdata autiomaan
kasvoille liimattuja
hymyjä ja teennäisiä
ilmeitä,
jotka syleilevät
rahastamalla raastavalla
mielenkuohulla
~~~~~~
mikä niissä
silmien hohteessa
panee käyntiin
fyysisen täyttymyksen
kemiallisen reaktion,
joka muuttaa
valtimon lyönnit
sykkeeksi ja
kehon mukautuvaisuudeksi
muutama kuiskattu
sana,
pienin mahdollinen
välimatka
rakastumisen hulluus tai
ihastumisen illusinaatio
estää järkeä
pääsemästä reaaliaikaisiin
johtopäätöksiin
ylpeys,
tuo mielen
suurin vihollinen,
joka nostaa
päätään vaikka
kaikki muu lakoaisi
ja intohimo polttaisi
jalkapohjien alla
on kuitenkin
muistettava, että
helvettiin johtavaa
tietä valaisee aina
räikeänväriset loisteputket
ja liekit kaulalla
ovat kuin ihottumaa,
jota ei voi edes
välinpitämättömyydellä
parantaa
~~~~~~
miksi niin
monessa asuu
unohdettu muistomerkki
ihmisten välisessä
kanssakäymisessä,
läheisyyden puutteen
aikaansaama puudutus
oppimattomuus
olla onnellinen
olemassaolossaan
kuuñtelematta
kylmyyden kärsimää
sääliä, joka
haluaa aina
pimeyden
avulla helpottaa
hämmennystä
ja tuntea
sammuneen tähden
loisteen kaltaista
aineettomuutta
sattumattomuuden
luomaa
korutonta kauneusvirhettä
olemalla höyhenen pehmeyden
muovaama pikkusiveys,
joka kutittaa
auvoisan kylläisesti
onnen tähtenä,
silmät kiitollisuudesta
kosteina
sillä
tunteella on
aina puolensa
~~~~~~
muista kuinka
nuoruus puhuu
suullaan
huulillaan
lumoutuneella eleellä
uskaliaalla elimellä
joka herkkyydellään
hakkaa päätään seinään
ja kiljuu
hulluutensa ääneen
riisuessaan itsensä,
rakkautensa
järjettömät teot
elämänsä rajoilla,
päästämättä otteestaan
vain sietämätön jännitys
valtaa
istuttamalla tunteen
kaksin käsin
revittyyn houkutukseen
~~~~~~
etsien syytä
ja tarkoitusta
soihtua, jonka
valossa silittää
tukkaa,
selkää
rakkautta,
tunteen arvoa
kuinka se
tähän päivään
ajateltuna
onkaan kaunista
sävelen kyky
luoda
musiikin
synnyttää
esteettisyys
kuin tuijottaisi
naista ja
opetteli soittamaan
äärettömyyttä
opettelisi
olemaan onnellinen
soittamalla e duurin
jota nainen ei
kuitenkaan
kuurouttaan kuule
olemalla vain
mitä
me olemme
ja laulu soi
epävireisen
sietämättömästi
takertuen kitaransa
kaulaan
kuin lauha sade
laukeaa olemisen
lauhkeaan olotilaan
olisiko meillä
sittenkin toivoa
soittaa
samaa sävelmää
kaksi niin
erillistä nuottia
irrallaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, kaunis, kaihoisa runo...ja lopussa toiveikaskin - mikä tahansahan on mahdollista, jos haluaa sen olevan.
Sivut