Ihmisen tuoksu
saa sisimmän
pehmenemään,
sielun maku
pureutuu ajatukseen
niin tiukasti
ettei mikään voima
tahdo saada sitä irrotettua
etsien turvaa
ja lohtua,
sisimpänsä äänen
värähtää edes
pikkuriikkisen vastakaikua
saaden aikaan hetkiä,
jolloin unelmat syntyvät
kasvavat ulos
kuorestaan
painautuen halunsa
kohdetta vasten
muuntuen samaksi
ruumiiksi,
tahdoksi murtaa
itsensä lähemmäs
joksikin , jolla ei ole edes nimeä
mutta sen tuoksu
kiehuu silmissään
pisaroiksi,
saaden suun hamuamaan suuta
aistiensa ravintoa
eläville
ihmisparoille,
murusia tuoksussa
leijuviin odotuksiinsa
-
jokainenhan sen
tietää ettei ikävä päästä
ketään otteestaan
ja toisaalta toisilleen
tarkoitetut eivät
löydä toisiaan
ilman uusia tuoksujaan,
tapaansa täyttää
puolikasta vaistoillaan
miten niin hyödyllinen
onnellisuus osaakin
vielä tuoksua ihanalle
silta huulista huuliin
ja vaihtarina
nahoissaan riutuva tuska,
ihmisessä asuvan ihmeen
nostaa päätään
ja rukoilla elämää suosiolliseksi
-
muistot
pyörivät aina jaloissa
yrittävät heijastella
ymmärrykselle alustan ja
sitä mitä
ei voi ymmärtää
sitä ääntä joka
ulottuu hiljaisuuteni yli
ja kätkee kaiken
lauseillaan
äänesi sävelen
rakentaa palansa
kokoisuuteen
omien tunteitteni muistot
sekoittua kaikkeen siihen,
jonka pyyhkäisin
alkuperäisten tunteitteni ylitse
olin nauhoittanut
aarteitteni päälle
pelkkää
illuusiota
ja
nyt yksi ja sama
tuoksu palauttaa
kaiken takaisin paikoilleen
yksi ja sama kosketus
värisyttää sisimpääni
sietämättömyyden voiman
joka tuntuu polttavan kaiken elämättömän takaisin tulevaisuuteen
-
meniköhän siinä surunikin
samoilla tuohisilla,
silti tuntui
että olin jäänyt eloon
saanut toisen ihon,
jota voisi kosketella
tuntea miten rakastaa intohimoisesti,
miten tuntea äänten
väristykset
tai
uusien tuoksujen
imeytyä
inhimilliseen jälkeen
ihoni poimuille
-
purkeissa ja askeissa
on aina kieltolappuja,
kuka opettaisi elämää
kuka kertoisi
harjoittelijalle paikkansa
ja tapansa ennen kuin
johtolangat loppuvat
ja mullistuvan muutoksen
polku loppuu,
elämän imeytyessä ihmisestä
maahan,
maan matoseen
sellainenko ihmisenkin
pitää vetreänä,
pulsinsa jännittyneessä odotuksessa
osana kuplivaa kiintymystä ja
rauhaa
emmehän me synny tänne tyhjiöön,
vaan arjen ja juhlan
hullutuksiin
minäkin olen
osa sitä tuoksua,
osa sen tapaa ohjata
elämää,
olla elämä kunnes
lakkaamme hengittämästä
-
olemme luoneet
ihmisen, jonka
sisus menee helposti rikki
ja
armottomuus haavoittaa
vaikenemalla
sama hymy ihmisen
kasvoissa palkitsee
ja turmelee
heikko toivo
ei koskaan ehdi
kasvattaa juuriaan
repimättä
ne kauniit sormet
soitinta varten tehdyt,
ne sävelet loivat maailman,
ne loivat
yhteisen intohimon ja
tavan paljastaa sielusi sisältö
mutta koska
kaikki on rakennettu vihan
ja ahneuden ilmapiirissä,
ei ole enää mitään
kauneuttakaan tuhottavaksi
on vaan hiljaisuuden ja
pakenemisen ilmapiiri,
asiantuntioita vastuuttomuudelle
-
aikaa ei voi muutta,
ajassa ei voi palata takaisin
siis olkaamme elossa,
livenä parhaimillamme
en valinnut enää samoja reittejä
en asustanut enää samaa
pientä saarta
mutta vettä
maisemani tarvitsee,
aava merta ja
tyveniä järviä
ottaa ja antaa kaikki
sinisyytäni vastaan
-
haluan olla sinut
itseni kanssa,
katsoa silmiin
voidakseni katsoa
silmiisi
ja jos sanon
jotain sanon sen
voidakseni tuntea
läheisyytesi
ja toisaalta antaa
vapautesi
samalla toivoin
sydämestäni,
että valitsisit aina rakkauden
valitsisi minut
osaksi rakkauttasi,
osaksi ilmaan piirrettyä lupausta
muuttaa ne mennet
muistot takaisin
tunteesta eläväksi elämäksi
kuten ne aikaa sitten
sävelletyt äänet
olivat jääneet
soimaan hiljaisuudeksi
-
mitä niissä sanottiinkaan
olkaa rohkeita ja
uskokaa rakkauteenne
uskokaa ja näyttäkää
rakkauden muuttavan
kaiken kauneuteensa
ja se hiljaisuus tuoksutti ilmaa,
luoden merkityksiä
kukaan ei sitä
pysty havaitsemaan,
mutta tuntevat
läsnäolonsa voiman
sitä samaa kuin ahneudessa,
sitä samaa tuskaa ja ihanuutta,
mutta ilman rakkautta
ilman olemassaolomme pyhyyttä
anteeksiannon mahdollisuutta,
joka vain rakastavaisille annetaan
-
hyvyyden puolesta pitää aina taistella
ettei maan ja taivaan tuoksuja
tarvitsisi erottaa toisistaan
ja seventh heaven
tai
match made in heaven
olisivat muutakin kuin tuntemuksia mauista sielussamme
pelkkiä ihmisen sekaannuksia päissään tai välinpitämättömyydessämme
saa sisimmän
pehmenemään,
sielun maku
pureutuu ajatukseen
niin tiukasti
ettei mikään voima
tahdo saada sitä irrotettua
etsien turvaa
ja lohtua,
sisimpänsä äänen
värähtää edes
pikkuriikkisen vastakaikua
saaden aikaan hetkiä,
jolloin unelmat syntyvät
kasvavat ulos
kuorestaan
painautuen halunsa
kohdetta vasten
muuntuen samaksi
ruumiiksi,
tahdoksi murtaa
itsensä lähemmäs
joksikin , jolla ei ole edes nimeä
mutta sen tuoksu
kiehuu silmissään
pisaroiksi,
saaden suun hamuamaan suuta
aistiensa ravintoa
eläville
ihmisparoille,
murusia tuoksussa
leijuviin odotuksiinsa
-
jokainenhan sen
tietää ettei ikävä päästä
ketään otteestaan
ja toisaalta toisilleen
tarkoitetut eivät
löydä toisiaan
ilman uusia tuoksujaan,
tapaansa täyttää
puolikasta vaistoillaan
miten niin hyödyllinen
onnellisuus osaakin
vielä tuoksua ihanalle
silta huulista huuliin
ja vaihtarina
nahoissaan riutuva tuska,
ihmisessä asuvan ihmeen
nostaa päätään
ja rukoilla elämää suosiolliseksi
-
muistot
pyörivät aina jaloissa
yrittävät heijastella
ymmärrykselle alustan ja
sitä mitä
ei voi ymmärtää
sitä ääntä joka
ulottuu hiljaisuuteni yli
ja kätkee kaiken
lauseillaan
äänesi sävelen
rakentaa palansa
kokoisuuteen
omien tunteitteni muistot
sekoittua kaikkeen siihen,
jonka pyyhkäisin
alkuperäisten tunteitteni ylitse
olin nauhoittanut
aarteitteni päälle
pelkkää
illuusiota
ja
nyt yksi ja sama
tuoksu palauttaa
kaiken takaisin paikoilleen
yksi ja sama kosketus
värisyttää sisimpääni
sietämättömyyden voiman
joka tuntuu polttavan kaiken elämättömän takaisin tulevaisuuteen
-
meniköhän siinä surunikin
samoilla tuohisilla,
silti tuntui
että olin jäänyt eloon
saanut toisen ihon,
jota voisi kosketella
tuntea miten rakastaa intohimoisesti,
miten tuntea äänten
väristykset
tai
uusien tuoksujen
imeytyä
inhimilliseen jälkeen
ihoni poimuille
-
purkeissa ja askeissa
on aina kieltolappuja,
kuka opettaisi elämää
kuka kertoisi
harjoittelijalle paikkansa
ja tapansa ennen kuin
johtolangat loppuvat
ja mullistuvan muutoksen
polku loppuu,
elämän imeytyessä ihmisestä
maahan,
maan matoseen
sellainenko ihmisenkin
pitää vetreänä,
pulsinsa jännittyneessä odotuksessa
osana kuplivaa kiintymystä ja
rauhaa
emmehän me synny tänne tyhjiöön,
vaan arjen ja juhlan
hullutuksiin
minäkin olen
osa sitä tuoksua,
osa sen tapaa ohjata
elämää,
olla elämä kunnes
lakkaamme hengittämästä
-
olemme luoneet
ihmisen, jonka
sisus menee helposti rikki
ja
armottomuus haavoittaa
vaikenemalla
sama hymy ihmisen
kasvoissa palkitsee
ja turmelee
heikko toivo
ei koskaan ehdi
kasvattaa juuriaan
repimättä
ne kauniit sormet
soitinta varten tehdyt,
ne sävelet loivat maailman,
ne loivat
yhteisen intohimon ja
tavan paljastaa sielusi sisältö
mutta koska
kaikki on rakennettu vihan
ja ahneuden ilmapiirissä,
ei ole enää mitään
kauneuttakaan tuhottavaksi
on vaan hiljaisuuden ja
pakenemisen ilmapiiri,
asiantuntioita vastuuttomuudelle
-
aikaa ei voi muutta,
ajassa ei voi palata takaisin
siis olkaamme elossa,
livenä parhaimillamme
en valinnut enää samoja reittejä
en asustanut enää samaa
pientä saarta
mutta vettä
maisemani tarvitsee,
aava merta ja
tyveniä järviä
ottaa ja antaa kaikki
sinisyytäni vastaan
-
haluan olla sinut
itseni kanssa,
katsoa silmiin
voidakseni katsoa
silmiisi
ja jos sanon
jotain sanon sen
voidakseni tuntea
läheisyytesi
ja toisaalta antaa
vapautesi
samalla toivoin
sydämestäni,
että valitsisit aina rakkauden
valitsisi minut
osaksi rakkauttasi,
osaksi ilmaan piirrettyä lupausta
muuttaa ne mennet
muistot takaisin
tunteesta eläväksi elämäksi
kuten ne aikaa sitten
sävelletyt äänet
olivat jääneet
soimaan hiljaisuudeksi
-
mitä niissä sanottiinkaan
olkaa rohkeita ja
uskokaa rakkauteenne
uskokaa ja näyttäkää
rakkauden muuttavan
kaiken kauneuteensa
ja se hiljaisuus tuoksutti ilmaa,
luoden merkityksiä
kukaan ei sitä
pysty havaitsemaan,
mutta tuntevat
läsnäolonsa voiman
sitä samaa kuin ahneudessa,
sitä samaa tuskaa ja ihanuutta,
mutta ilman rakkautta
ilman olemassaolomme pyhyyttä
anteeksiannon mahdollisuutta,
joka vain rakastavaisille annetaan
-
hyvyyden puolesta pitää aina taistella
ettei maan ja taivaan tuoksuja
tarvitsisi erottaa toisistaan
ja seventh heaven
tai
match made in heaven
olisivat muutakin kuin tuntemuksia mauista sielussamme
pelkkiä ihmisen sekaannuksia päissään tai välinpitämättömyydessämme
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=aIlfXLKnRkM
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut