Hello

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
665
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 27.11.2024 11:45

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Olen vuosia miettinyt
miten palata
 
edelleen pitäisin
pintani taipumatta
 
ja silti
koko asia
tuntuu hiipivän hiljalleen
voimakkaammin
kohti muistiani
 
kuin saalistaja,
joka yrittää
poistaa suojamuurin
päästääkseen kiinni
himoamaansa sisältöön
 
ja se matka
kestää aina
niin kauan
 
ajatusten kierrellessä
liikaa muistoissaan
joita ei ole koskaan ehkä tapahtunutkaan
 
-
 
miten voisin kuoria
nämä kuluneet vuodet
 
tässäkö on se
viattomuuteni käsitys
 
kaiken ajaa taas
käsitteensä voimallaan,
sekoittaen tunteeni
 
mitä minun sisälläni
oikeastaan tapahtuu
 
tuntui kuin
jokainen kohtaamani
tarina haluaisi kertoa
samaan aikaan
 
rakentaen aukkoja
jokaiseen yksityiskohtaa
menneen ajan rosvota
paloja niistä muistoista
 
-
 
näetkö miten ikkuna
luukkuni ovat kiinni
ja silti
 
joku kantaa tyhjiä
kuoria,
tunteetonta pantomiimia
 
rakkaita sieluni aarteita
sylissään
 
olen jo monet kerrat
itkenyt ja
luovuttanut nämä
ajatusten ruumiit lepoonsa
 
jokaisen menneen muistikuvan
ja siihen liittyvän
tulevaisuuden fantasiani
haudaten
 
ja nyt taas
 
joku lukee sen tarinoita,
yrittää sisustaa aavelaivaa
kohdatakseen
sielunsa hengen
 
epätoivoiset ja
syyllisyydentuntoiset ajatukset
jota ihmismieli voi kopassaan kantaa
 
-
 
jokainen iloinen
valoisa tapaaminen
alkoi muuttaa ympäröivää maisemaa,

tunteitamme
 
hienovaraisuudellamme
keksimme verukkeita ja
selityksiä
poissaolevuudellemme
 
valomme häipyi hämärään,
varjojen muodostaa
varjoja sielujemme kirkkauteen
 
aivan kuin olisin
jo aiemmin tajunnut
kasvattavani erämaata,
kasvattanut
iloisen tulevaisuuteni sukupuuttoon
 
asioita joita en
ymmärtänyt ja
nyt minun pakko
palata niihin
 
minun oltava itselleni jotain
voidakseni olla
maailmalle
 
rakkaudelleni jotain
 
mitä ymmärrän itsessäni
 
-
 
aiemmin en koskaan
osannut myötäillä
minkäänlaisia muotoja
 
vaan syöksyin aina
suoraan sisään,
piehtaroiden
heittelehtivyydessä
aikaa vastaan
 
kaikki tuntui aina
jäävän kesken,
en ymmärtänyt
 
että me olemme se
kirjoitus,
tarinan syy, joka
kertoo ja tekee
työnsä koskettaen
jokaista hetkeä
 
tietämättömyyttä
tehdäkseen tietonsa
siirtääkseen toisillemme
tuulen kuiskauksien voimalla
 
jotta me kuulisimme,
ymmärtäisimme tekojemme
merkityksen,
ettemme koskaan kaataisi sitä
puuta, jota ruokimme
tai rakastamme
 
ettemme synnyttäisi haamua,
joka vainoaa sielujemme
syvyyttä kuolemaamme asti
 
-
 
olenkohan ollut
jo montakin minuuttia hengittämättä,
sitä samaa avaruuden ilmattomuutta,
joka muumioi meidän kehomme
 
omantunnon tuskani
tapaa syyttää minua
tunkeilijaksi
 
ja samalla hetkellä
jostain kaukaa
korviin kuuluu
Lionelin
kaunis Hello
 
iskien tajuntani
ruostuneen saranan tavoin
irti sidoksistaan
 
toivoen pystyväni
tuntemaan jotain,
murtumaan tai
itkemään tuskani
 
kaiken kuulumattoman
elämästäni
 
kaiken sen kuilun,
jonka yli ei
ylpeyteni pystynyt rakentamaan
yhtään siltaa
 
ja miksi tämä ulkopuolisuus
kietoo viittaansa,
miksi uskoni kohde
ei auta heikkoa palvelijaansa
 
miksei se anna
ymmärrykseni hyväksyä,
että jokainen
valitsee polkunsa
 
lunastaa oman toivonsa
oman lupauksensa
pienen höyhenen tavoin
 
ollessaan onnekas
voidessaan pitää
liekkinsä valonaan
 
hennon hengityksensä
ajan turhuuksien
ympäröimänä
 
-
 
alitajunnan tietoisuus
asuu sielussani,
ja nyt nousuveden aikaan
se koskettelee jokaista
soluani
 
kaikessa on liikaa jotain
 
nautintoa, tuskaa ja inhoa
 
olin jo portaiden
ylätasanteella
 
tunsin vanhojen pintojen
toivottavan tulijan
tervetulleeksi
 
tai miten peili
heijastaa menneen,
aaveita,
jotka eivät
olleet pahansuopaisia
 
niiden täytyy olla
osana tätä,
kuulua ajan
leijailevaan suhinaan
 
osana tätä
vanhan naisen
epätasaista hengitystä,
joka tuntuu olevan
kuihtunut kärsimyksiinsä,
mutta kuitenkin
niin kaukana
ulottumattomissani
 
-
 
hetken jo luulin kuulleeni
kikatusta viereisestä
huoneesta
 
tulipa vastaan
se vahva parfyymi,
sen vahvistimilla
tapetoimani huone
 
ne kaiverrukset
siinä seinässä,
ne kuvat jossa
istuimme alasti
odottaen ihmeitä
 
kikatimme toistemme
erilaisuutta,
sitä hetkeä
kun loputon jumalan palvelus
siunasi hetkemme
 
emme ymmärtäneet
miksi seksi olisi syntiä
 
miksi se ihmisessä
asuva härnääjä osaa
koskettaa kohtaa,
joka vastaa nautinnollisuuteen
 
se pehko,
jolla ei koskaan
ollut nimeä tai
sen olemassaolosta ei
kukaan tiennyt
 
miten jokainen kosketus
ennen ei merkinnyt
mitään ja
nyt uudelleen seksuaalisuuteen
kirjoitettuna
jokainen hipaisu
kasvoi suurempaan
haluttavuuteen
 
ja nyt se avautui
ja puhui minulle
 
riisuessamme itsemme
näykkiessämme nuoruuteen
kasvaneen nälkämme
 
en voi koskaan unohtaa
miten silmäsi katsoivat,
rintasi kaari pakotti
kaiken tapahtumaan
 
istumaan hajareisin
kunnes huutamaton huuto
kiiri ja peitti
yön syleilyynsä
 
-
 
aloin kaihtamaan
pääni hoitoa,
aivojeni kalvot
eivät kaivaneet yhtään
uutta teesiä
 
halusin hoitaa haluni
voimaa,
nisää, joka
ruokkii ruumiini
 
jokaista poimua,
jokaista laskosta,
jonka ruumiisi peittää
ja haluaa löytäväni
 
haluaa askeleeni
astuvan yli kynnyksen,
josta paluu on
mahdoton
 
mahdottomuus,
joka elää
kasvaa ruumiini
toisella puolen
 
ihme, jollaisia
tiesin syntyneen
sanasta
 
ja nyt tekojeni seuraukset
merkitsivät sitä
samaa pyhää
rakkautta
 
samaa liekkiä,
joka loistaa saadessani sen
ajatukseeni,
sieluni mieleen tai
hajareisin ruumiiseeni
 
hiestä liukas ruumis kiinni
elämässä ja sanan ikuisuus
erottamattomina toisistamme
 
kärpänen, joka ei osaa vastustaa valonsa kirkkautta
vaan astuu perkeleellisen erektionsa
sen sijaan, että repisi paholaisen sisuksistaan
 
säästäisi kaiken ollakseen täydellinen

sielunsa kaltainen
 
-
 
palasin takaisin
siihen taloon
vuosien takaisiin
tunteisiin,
ei lupaa haasteisiin
 
ei seikkailuun ja
kuinka se työnsi minut
sisuksistaan
 
oliko kaikki elänyt
aikansa yli,
vai oliko tunne talossa
minussa vai autiudessa
 
sen valta on musertava,
ottaessani kaiken menneen
harteilleni
 
mutta silti sen
kertomassa tarinassa
on jotain kaunista
 
jotain salaperäistä,
jonka tietoisuus
nukutti meidät
iltaisin uneen
joka oli muutakin
kuin pelkkä kunniallisuus
käännellessään niitä
ajatuksia ja mahdollisuuksia,
 
jotka jäivät
tulevaisuuden rajoihin
 
ennustuksen petoihin
joita kukaan ei saisi löytää
ja koskettaa
 
-
 
mikä on oikein
mikä väärin
 
sallittu ja kielletty
ovat aina painineet kanssani
 
muistan kuin olin
haaksirikkoutunut
tuntemattoman äärelle
 
rauhallisen pintasilauksen
alla riehui
elämäni kiirastuli
 
ilmestyskirjaani oli
ilmestynyt
yhden ja tuhannen yön
kiiltokuvia
 
mutta ne käärmeet
eivät sihisseet,
polttaneet myrkkyään
syntisen sielun
uskottomuudessa
 
vaan ne hymyilivät,
yksikään ei kieltäytynyt
hylännyt vääräuskoista
fariseusta
 
pelkäsin kuollakseni
kuolevani jokaisen
kauniin kehon käsittelyssä,
kuolevani autuuden hymy huulillani
 
mutta ei minuun
mikään henki iskenyt,
kynnet vain raapivat lihaani
 
omistautumiseni musiikille
sai ruumiini käsittämään
maailman olevan täynnä
vastuuntuntoisia
 
ettei tie, totuus ja elämä
tarkoita pelkästään
itsensä kieltämistä
 
elämän kulkua ohi
niiden anteliaiden
rintojen tai suun
tapaa käsitellä
pyhäksi luulemaani ruumista
 
-
 
kuolema osaa
joskus tulla
hitaasti, tiedostamatta
 
se tuoksuu jo
seuraavien tuntien
sieraimissa
 
ja silti en tunne
ahdistuneisuutta tai
pelkoa
 
se on kuin
se kielletyn aukon
kalvo, jota
suojelemme viimeiseen asti
rakkaimmallemme
 
ja sitten kun se
vieritetään
suultaan
 
tunnetkin miten
jokainen halu haluaisi
vapautua,
tuntea toiveensa saavansa täyttymyksensä
 
mutta tapahtuiko mitään,
aivan kuin joku olisikin
ollut rosvo
 
ehtimättä edes kiihottua,
nousematta siivilleen
se oli jo ohi
 
olikohan joku valehdellut
 
syyttäisinkö jopa jumalaa,
ei
ihminen on vain pettänyt
itsensä
 
-
 
nyt sen viimeisen portin
ääressä on se sama kuiskaus,
miten ne silkkihanskat
voivatkin muuttua
karkeaan rukkaseen
 
olinhan ylittänyt sen rajan
kulkenut pitkän matkan,
jota nyt historiaksikin kutsutaan
 
ja katsoin kuinka hengitys siinä sängyllä lähelläni hidastuu
 
ymmärtäessäni miten jokainen
onkin itsensä tuomari
 
kulkiessaan omia polkujaan,
pitäessään ihmistä, raamattua
tai elämää pelastusrenkaanaan
 
kaikki luulevat tekevänsä sen puhtaasta rakkaudesta
 
ja silti olen iloinen puolestasi,
rukoilen voimaa, että olet rakkautesi näköinen
saat sen mihin olet aina uskonut
 
-
 
itkiessäni huomaan ettei tässä
hetkessä ole todellisuutta,
miettiessäni menneisyyttä
 
aikajanojeni merkityksiä
 
ja mitä siinä hitaassa hengityksessä
kuulenkaan
 
siinä on sinun elämäsi
 
talon varjoista huomaan,
että tähdet alkavat hiipua,
aurinko teki nousuaan
kellertävään mielihyvään
 
meren kohinasta tietää
tuulien saapuvan
 
sinun on nyt hyvä mennä,
kiitos kaikesta ja anteeksi
 
rakkaudella sinun
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=pmESue0cnpo
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Pysäyttävää runoilua, selite on nostalginen klassikko.
Kiitos jälleen Star!
Kauniita muistoja menneestä, haikeitakin.
Rakastuminen muuttaa meitä aina jollakin tavalla, saa näkemään asioita eri perspektiivistä, opettaa luopumaan, liika itsekeskeisyys, omaan napaan katsominen jää.. 
Niin sen pitää ollakin, rakkaus on sielun sekä ruumiin matka tuntemattomaan, sen myötä meidän on mahdollista oppia paljon itsestämme sekä toisesta. 

 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England The Unforgiven II 15.11.2016 2 Runo
New England Päivä kahden ihmisen 14.11.2016 2 Runo
New England Kesäyössä kerran 13.11.2016 2 Runo
New England Sun nimesi on maa 13.11.2016 1 Runo
New England Do I Have To Say The Words 12.11.2016 2 Runo
New England Nuori ja Kaunis 10.11.2016 2 Runo
New England Haaksirikko 9.11.2016 4 Runo
New England Laughter In The Rain 8.11.2016 4 Runo
New England Mustaa kahvia 7.11.2016 10 Runo
New England Loistava tulevaisuus 6.11.2016 1 Runo
New England Unfaithful 6.11.2016 1 Runo
New England I'm the King, I'm the Sun II 5.11.2016 4 Runo
New England I'm the King, I'm the Sun I 5.11.2016 2 Runo
New England Täydellinen Elämä 4.11.2016 1 Runo
New England Ode to joy 4.11.2016 1 Runo
New England Suru on kunniavieras 4.11.2016 2 Runo
New England When a Blind Man Cries 3.11.2016 2 Runo
New England Into The Mystic 3.11.2016 5 Runo
New England Lähtövalmiina 2.11.2016 2 Runo
New England Olipa Kerran Elämä 2.11.2016 4 Runo
New England Kun taas sinut nähdä saan 2.11.2016 2 Runo
New England Näkemiin Rakkaani 1.11.2016 1 Runo
New England She's not there 31.10.2016 1 Runo
New England Carpe Diem 30.10.2016 1 Runo
New England Likaiset Legendat 30.10.2016 1 Runo
New England Kashmir 30.10.2016 1 Runo
New England Suddenly 29.10.2016 1 Runo
New England Anybody Seen My Baby 29.10.2016 1 Runo
New England Sweet freedom 29.10.2016 1 Runo
New England Viesti 21.10.2016 2 Runo
New England Don't Say It's Love 21.10.2016 1 Runo
New England Everything But The Girl 21.10.2016 1 Runo
New England Sinä 21.10.2016 1 Runo
New England The Unforgiven 21.10.2016 2 Runo
New England Explicit 21.10.2016 2 Runo
New England Lost 21.10.2016 3 Runo
New England Sick 20.10.2016 4 Runo
New England I walk alone 20.10.2016 3 Runo
New England Morning sun 19.10.2016 2 Runo
New England Elements of life 19.10.2016 2 Runo
New England Uhrisavua 18.10.2016 4 Runo
New England Poplaulajan vapaapäivä 17.10.2016 5 Runo
New England Live and Let Die 16.10.2016 1 Runo
New England Dream On 16.10.2016 2 Runo
New England Pariisin Kevät 16.10.2016 1 Runo
New England Second Chance 15.10.2016 2 Runo
New England A kind of magic 15.10.2016 1 Runo
New England Ei kauniimpaa 14.10.2016 2 Runo
New England Toivesatu 14.10.2016 2 Runo
New England High Hopes 13.10.2016 1 Runo

Sivut