Vierittäessäni
elämäni kiviä
olen huomannut
etteivät nämä
portaat viekkään
aina eteenpäin tai
ylöspäin
maatunut hiljaisuuskin
tarkoittaa sitä
etteivät
tähdet tuiki 24/7
säkenöivää henkeä
tai syvemmät
merkitykset eivät
kasva välttämättä esiin
vaikka kuinka
älyllisyydellä
yrittäisin sytyttää
niitä rakennusainneksi tulelleni
-
kosketan tätä
loistoa ja kurjuutta
jokaisena hetkenä
silti epäilys kalvaa
aina sieluani,
se tiputtaa
ajatukseni aina jalustaltaan
joulu ja pääsiäinen
ovat olleet parhaat
ja pahimmat
syyllisyys ja omatunto
ovat näissä
hetkissä herkimillään
ehkä kuolemaa on vaikeampi
käsitellä kuin syntymää,
mutta kun on opetettu
ymmärtämään lopputulosta
tuntuu kuin sydämen
omistaminen tai
säilöminen tekisi meistä
vahvempia tai
antaisi suurempia
merkityksiä elämällemme
-
ihmisen kiinnostavuus
liittyy monesti haluamiseen,
meidän on saatava
viikottainen annoksemme
ruumiin ja kehon
intiimejä salaisuuksia
itsekeskeisyyden
kovinta polttoainetta
pyörittämään ympyrää
tai
kehää, joka
linkoaa meidät kauas
pois sellaisen ikkunan äärestä
jossa
on mahdottomuus
nähdä muuta kuin
kilvoittelun luomaa
röyhkeyttä ja itsekeskeisyyttä
-
sekö tähän ”danten”
jumalaieen näytelmään
vaaaditaan
yhdeksän piiriä
ja henkeä kuin kissalla
metsä, joka ei
vastaa ja
portti, joka vie kaiken toivon
riidankylväjät ja väärentäjät
maa,
jonka kaivamme ympärillemme
voidaksemma saada
astinlaudan jostain paremmasta
kohdataksemme
oikeamielisyyden ja kohtuullisuuden
-
mitä nämä turhuudet ovat,
mitä mieliä
koukuttavat viettelykset
mitä nämä
epäjumalat suoltavat
kertoessaan ja
kerrostuessaan ajatuksiimme
ja se rangaistus,
joka meitä odottaa
kulkiessamme pois
näistä pienistä
valomme hippusista
pelottelulla ei
ehkä koskaan saada
mitään hyvää aikaan
mitään mikä yhdistäsi
ihmisyyden jumalan
luomaan
kauniiseen todellisuuteen
-
luovuutta ja ”sirkushuveja”
me tarvitsemme
pystyäksemme kantamaan
taakkaamme
ihmisyys katsoo
sinua jokaisena
päivänä silmiin
ja
sinun vastattava siihen
lempeydellä
muuten tätä
yhteyttä ja vuorovaikutusta
välillemme ei synny
tapaa, jolla
ihminen kohtaa todellisuutensa
henkisen ja ruumiillisen kanssakäymisen
-
tarvitsemme vahvaa
tunnetta rakentaaksemme
pohjaa kauneudelle
muistele nuoruutta,
ajan kulkua
ja muistat
miten linnnut
ovat aina laulaneet
vedet huuhdelleet
katuja ja peltoja
kuusen pihkan
tuoksua ei voita mikään
tai latoa,
joka
on aina vinossa
johonkin suuntaan
ja ajastaan autioituneen
heinän tuoksuun
kurotan aina uudelleen
jonkinlaista lapsen
mieltä palata niihin
leikkeihin, jotka
ovat vahvana
perustana tälle luomistyölle
tavalle, jolla
haluaismme maailmamme
olevan rakennettu,
kaikki kyyneleetkään
eivät ole surua vaan
onnelisuutta
nähdä asioiden oikea laita,
muuttaa ne pahan aikaansaannokset
ilon rakennusaineeksi
-
mikä on se
voima, joka liikuttaa
sisimpäämme
mitä ovat nämä
hetket, jotka
tuovat elämän
ihmeitä sydämiimme
tunnistaessamme asioita
ja tunteita
kuroutuaksemme kohti sen
tuomaa vetovoimaa
huomaat sen siitä,
että kiertettyäsi ympäri,
katsot vielä
monesti perään
koska olet haltioitunut sen sisällöstä
-
kaikki tarvittava on
meissä ihmisissä,
vaatii vaan tahtoa
kiillottaa sitä pintaa,
jotta saisimme sen
oikean hengen
kaivettua esiin
sieltä kaiken
turhan keskeltä
nyt on jälleen
se hetki purkaa
sydäntä,
purkamalla tottumuksia
aivan kuin uskomme
materiaan, olisi
uskottava myös henkeen
sen puhdistavaan voimaan,
kauneuteen
sisällämme ja
kaiken elävän yhteytemme kanssa
kaipaukseen,
hetkiin jotka unohtuvat
ja haikeuteen, josta
en ole koskaan luopunut
-
olisivatko ne
häivähdyksiä syntymästä,
kohtaamisista
tapaamme rakastaa ja
tuntea saavamme rakkautta
kaikilla teoillamme on kuitenki suunta
samaa henkeä kaikkeutemme kanssa
niin kuin ne arjessa
vierittämäni hämärien vaistojen kivet
pysähtyvät nyt hiljaisuuteen
antaen ajattomuuden ja ikuisuuden
täyttää merkityksellisyyttään
avamaalla
unohduksemme kääröjä kohti
ILON RIEMUA ja RAKKAUTTA
elämäni kiviä
olen huomannut
etteivät nämä
portaat viekkään
aina eteenpäin tai
ylöspäin
maatunut hiljaisuuskin
tarkoittaa sitä
etteivät
tähdet tuiki 24/7
säkenöivää henkeä
tai syvemmät
merkitykset eivät
kasva välttämättä esiin
vaikka kuinka
älyllisyydellä
yrittäisin sytyttää
niitä rakennusainneksi tulelleni
-
kosketan tätä
loistoa ja kurjuutta
jokaisena hetkenä
silti epäilys kalvaa
aina sieluani,
se tiputtaa
ajatukseni aina jalustaltaan
joulu ja pääsiäinen
ovat olleet parhaat
ja pahimmat
syyllisyys ja omatunto
ovat näissä
hetkissä herkimillään
ehkä kuolemaa on vaikeampi
käsitellä kuin syntymää,
mutta kun on opetettu
ymmärtämään lopputulosta
tuntuu kuin sydämen
omistaminen tai
säilöminen tekisi meistä
vahvempia tai
antaisi suurempia
merkityksiä elämällemme
-
ihmisen kiinnostavuus
liittyy monesti haluamiseen,
meidän on saatava
viikottainen annoksemme
ruumiin ja kehon
intiimejä salaisuuksia
itsekeskeisyyden
kovinta polttoainetta
pyörittämään ympyrää
tai
kehää, joka
linkoaa meidät kauas
pois sellaisen ikkunan äärestä
jossa
on mahdottomuus
nähdä muuta kuin
kilvoittelun luomaa
röyhkeyttä ja itsekeskeisyyttä
-
sekö tähän ”danten”
jumalaieen näytelmään
vaaaditaan
yhdeksän piiriä
ja henkeä kuin kissalla
metsä, joka ei
vastaa ja
portti, joka vie kaiken toivon
riidankylväjät ja väärentäjät
maa,
jonka kaivamme ympärillemme
voidaksemma saada
astinlaudan jostain paremmasta
kohdataksemme
oikeamielisyyden ja kohtuullisuuden
-
mitä nämä turhuudet ovat,
mitä mieliä
koukuttavat viettelykset
mitä nämä
epäjumalat suoltavat
kertoessaan ja
kerrostuessaan ajatuksiimme
ja se rangaistus,
joka meitä odottaa
kulkiessamme pois
näistä pienistä
valomme hippusista
pelottelulla ei
ehkä koskaan saada
mitään hyvää aikaan
mitään mikä yhdistäsi
ihmisyyden jumalan
luomaan
kauniiseen todellisuuteen
-
luovuutta ja ”sirkushuveja”
me tarvitsemme
pystyäksemme kantamaan
taakkaamme
ihmisyys katsoo
sinua jokaisena
päivänä silmiin
ja
sinun vastattava siihen
lempeydellä
muuten tätä
yhteyttä ja vuorovaikutusta
välillemme ei synny
tapaa, jolla
ihminen kohtaa todellisuutensa
henkisen ja ruumiillisen kanssakäymisen
-
tarvitsemme vahvaa
tunnetta rakentaaksemme
pohjaa kauneudelle
muistele nuoruutta,
ajan kulkua
ja muistat
miten linnnut
ovat aina laulaneet
vedet huuhdelleet
katuja ja peltoja
kuusen pihkan
tuoksua ei voita mikään
tai latoa,
joka
on aina vinossa
johonkin suuntaan
ja ajastaan autioituneen
heinän tuoksuun
kurotan aina uudelleen
jonkinlaista lapsen
mieltä palata niihin
leikkeihin, jotka
ovat vahvana
perustana tälle luomistyölle
tavalle, jolla
haluaismme maailmamme
olevan rakennettu,
kaikki kyyneleetkään
eivät ole surua vaan
onnelisuutta
nähdä asioiden oikea laita,
muuttaa ne pahan aikaansaannokset
ilon rakennusaineeksi
-
mikä on se
voima, joka liikuttaa
sisimpäämme
mitä ovat nämä
hetket, jotka
tuovat elämän
ihmeitä sydämiimme
tunnistaessamme asioita
ja tunteita
kuroutuaksemme kohti sen
tuomaa vetovoimaa
huomaat sen siitä,
että kiertettyäsi ympäri,
katsot vielä
monesti perään
koska olet haltioitunut sen sisällöstä
-
kaikki tarvittava on
meissä ihmisissä,
vaatii vaan tahtoa
kiillottaa sitä pintaa,
jotta saisimme sen
oikean hengen
kaivettua esiin
sieltä kaiken
turhan keskeltä
nyt on jälleen
se hetki purkaa
sydäntä,
purkamalla tottumuksia
aivan kuin uskomme
materiaan, olisi
uskottava myös henkeen
sen puhdistavaan voimaan,
kauneuteen
sisällämme ja
kaiken elävän yhteytemme kanssa
kaipaukseen,
hetkiin jotka unohtuvat
ja haikeuteen, josta
en ole koskaan luopunut
-
olisivatko ne
häivähdyksiä syntymästä,
kohtaamisista
tapaamme rakastaa ja
tuntea saavamme rakkautta
kaikilla teoillamme on kuitenki suunta
samaa henkeä kaikkeutemme kanssa
niin kuin ne arjessa
vierittämäni hämärien vaistojen kivet
pysähtyvät nyt hiljaisuuteen
antaen ajattomuuden ja ikuisuuden
täyttää merkityksellisyyttään
avamaalla
unohduksemme kääröjä kohti
ILON RIEMUA ja RAKKAUTTA
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=NtIrL3RpH4k
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut