En minä
ole sapiens,
häive vaalean
punaista kuuta
minä olen
eläinradan
yhdeksäs
kaikkien
huoneiden hallitsija
olen sulkenut
tietoisuuden ja
tajunnan
geometrisiin kuvioihin
olen sulkenut
muistikuvani,
nuotin katkelmat
ja sytyn vain
alkukantaisista
tunteista,
jotka ovat
kaiken ajattelun
ulkopuolella
teen taivaan
teen tapani
vieraaksi tässä
maatuvassa
maassa
ollakseni avoin,
jotta tuulella
olisi neljä
suuntaa
neljä tapaa
elää vaistojensa
varassa
saartorenkaani
kelluu,
se nauraa
ja kestää
vaikka
tyhjää puhetta
unohduksen tulla
täyttää sydämeni
rakkaudella
niin
tao se
elämäni aseeksi
tao ja
pistä
perkelettä
jotta rajaton haluni
rajaton ja
loputon
viisaus olisi
murtuvan äänen
valoleikki
kaikki mitä
sieluni
pakenee
pakenee ja
kiihkossaan etsii
ollakseen
pesä johon
laskeutua
sillä painottomuudessa
on valo ja
eikä se
hajoa eikä se
lahoa
rintasi
edessä
niiden, jotka
nytkin koskettavat
aikaa
niitä joita
aistini
sulkee ympärilleen
rakentaen seinät,
rakentaen harjan
mutta ei anna
koskettaa,
ei anna
nähdä tähtiä,
jotka
ikkuna sulkee
ja koreilee
kukkeimmillaan
sieluni on
taas sillä
päällä
se haluaa
se haluaa
tuntea koska se
tietää
jotain puuttuu
ja jotain
puuttuu tiedollisesta
jotain, joka
sanoo
että tänään
on huono
päivä
huomenna
teen työtä
väärässä
työpaikassa
ylihuomenna rakastun
taas väärään
olen vääryyttä
täynnä ja
silti
inhimillisen
oloinen
tunnen ja
tiedostan
alaston ruumiini
on taas
sielusi talon
ympärillä
tuoksuttaen
hengitystäsi
ja katsoo
sydämesi
kuvaa
katsoo kuinka
ajatuksesi
parveilevat
tähtiin,
sirpaleiden välkkyä
olet askeleen
päässä hypätä
olet askeleen
etäisyydellä
uida
silmäni
pilvilinnaan
oi kuinka
ikkunasta
näkee
oi kuinka
kuinka ajatuksesi
kulkee ja värisee
sanomaton ajatuksesi
olen sato,
olen
yhdeksän elämää
jousen lennättää
nuoli
joka on
tapahtuva,
joka on
enemmän kuin
syli ettei
minulta
mitään puuttuisi
minä en ole
sapiens,
oman elämäni
vanki
minä olen
spektroliitti
vaaleansininen
todellisuus
jupiter, joka
tulee voittamaan
tulee kääntämään
sydämiä
hetkeen synnytetty
hellyys, koska
muuta kotia
ei ole
muuta maata ja
rikkautta seurata
te tunnette sen,
te tunnette kuinka
se riuhtaisee
palasen
kerrallaan
jumaloituja säkeitä
rakkaudesta,
vailla mieltä
mielettömyydessä
suuren ilon
olla kasvokkain
kietoutua
vyötäisille
ja silloin tuntee,
että
kulkee jonkun
kanssa
kuolevan meteoriitin
tai osana
pehmeitä uniasi
mutta sen
tietää
että näkee
kaiken
mitä on rakastanut
tuntee mitä
vapauden puolesta
on tehtävä,
jotta
voisi tuntea
hippusellisen onnea
kulkea
kasvoillamme
hymyillessään
kevyenä
pölynä
siivissämme
lentäessään
elämässään,
jokaisessa
tunnissa
jokaisessa hetkessä
niitä sinisiä aaltoja
sitä elämän havinaa,
jota siivotaan
nuollaan näkyväksi
ja kenet se löytääkään
suorempaa
tietä
sydämeen ei
ole
mikään ei
synny
siittämättä,
sisäkkäin liikkumatta
mutta,
jos tähden
lentoja haluaa
nähdä
kannattaa
olla ihan
tavallinen
ihminen
tavallisena
iltana ja
tuijottaa
taivaalle
antaa jotain,
kaivella
todella syvältä
sillä kaikki
sammuu,
joskus
tähdet,
yö ja
kauneinkin jumala
eroaa meistä
äären vilkkua
tähtitaivaan valaista
jotta maailmaan syntyisi
uusi elämä
vellova äänen
päästä lähelle
sillä minä
en ole
sapiens
vaan olen
ametisti
henkinen tasapaino,
joka syntyy
ja elää rakkaudesta
jotta ikuisuudella
ei olisi pelkkä
sydän
piste maailman
kaikkeuden
horisontissa
vaan
kosketus
olisi osa
pyhää uskoa
katoavaisuuden
haikeuden
täyttää elämä
rakkaudella
niin paljon
kuin uskalluksemme
yltää
yli kaikkien
itsestäänselvyyksien
jälkeen pitkittää
nautintoa,
jonka jokainen
ansaitsee
hetkeäkään
enää empimättä
saadakseen sen
omakseen
yrittämättä hallita,
ainoastaan
muistuttamalla
hyveestä
tähdenlennosta,
odotuksen onnesta
joka olisi poltettava
kulottamalla
jokaisen tunneviisauden
lähteellä
mikään mikä
ei erota
ja kaikki mikä
oikeaan aikaan,
oikeaan paikkaan
on kuin esileikki
tavoittamatonta onnea
pelko ettei
tästä mitään syntyisi
muuta kuin kaunista
ja viisasta katsella
kauniin kiertää
ja
rikkoutua säikkynä
otuksena
mutta
mitä se sanoo
mistä se tulee
ja merkitsee
se selittämätön
hyvyys
pohjia myöden
koko maiseman
ottava hahmo
jolla on kuolemaa
rakkaudeksi
muuttava nimi
tunteelle, joka
tuntee tunteensa,
haluna lentää
hyvänolonsa
vaikka se itkisi,
heittäisi taivaallisen
kaatosadetta
koska minä
en ole
sapiens
vaan
äärettömyys kämmenellä
aurinkoni,
kuuni
aineeton
merkityksellisyys,
koska se
on olemassa
eikä pelkkä
tähdenlento
jonka jokainen toivosi
jäävän taivaalleen
asumaan
ole sapiens,
häive vaalean
punaista kuuta
minä olen
eläinradan
yhdeksäs
kaikkien
huoneiden hallitsija
olen sulkenut
tietoisuuden ja
tajunnan
geometrisiin kuvioihin
olen sulkenut
muistikuvani,
nuotin katkelmat
ja sytyn vain
alkukantaisista
tunteista,
jotka ovat
kaiken ajattelun
ulkopuolella
teen taivaan
teen tapani
vieraaksi tässä
maatuvassa
maassa
ollakseni avoin,
jotta tuulella
olisi neljä
suuntaa
neljä tapaa
elää vaistojensa
varassa
saartorenkaani
kelluu,
se nauraa
ja kestää
vaikka
tyhjää puhetta
unohduksen tulla
täyttää sydämeni
rakkaudella
niin
tao se
elämäni aseeksi
tao ja
pistä
perkelettä
jotta rajaton haluni
rajaton ja
loputon
viisaus olisi
murtuvan äänen
valoleikki
kaikki mitä
sieluni
pakenee
pakenee ja
kiihkossaan etsii
ollakseen
pesä johon
laskeutua
sillä painottomuudessa
on valo ja
eikä se
hajoa eikä se
lahoa
rintasi
edessä
niiden, jotka
nytkin koskettavat
aikaa
niitä joita
aistini
sulkee ympärilleen
rakentaen seinät,
rakentaen harjan
mutta ei anna
koskettaa,
ei anna
nähdä tähtiä,
jotka
ikkuna sulkee
ja koreilee
kukkeimmillaan
sieluni on
taas sillä
päällä
se haluaa
se haluaa
tuntea koska se
tietää
jotain puuttuu
ja jotain
puuttuu tiedollisesta
jotain, joka
sanoo
että tänään
on huono
päivä
huomenna
teen työtä
väärässä
työpaikassa
ylihuomenna rakastun
taas väärään
olen vääryyttä
täynnä ja
silti
inhimillisen
oloinen
tunnen ja
tiedostan
alaston ruumiini
on taas
sielusi talon
ympärillä
tuoksuttaen
hengitystäsi
ja katsoo
sydämesi
kuvaa
katsoo kuinka
ajatuksesi
parveilevat
tähtiin,
sirpaleiden välkkyä
olet askeleen
päässä hypätä
olet askeleen
etäisyydellä
uida
silmäni
pilvilinnaan
oi kuinka
ikkunasta
näkee
oi kuinka
kuinka ajatuksesi
kulkee ja värisee
sanomaton ajatuksesi
olen sato,
olen
yhdeksän elämää
jousen lennättää
nuoli
joka on
tapahtuva,
joka on
enemmän kuin
syli ettei
minulta
mitään puuttuisi
minä en ole
sapiens,
oman elämäni
vanki
minä olen
spektroliitti
vaaleansininen
todellisuus
jupiter, joka
tulee voittamaan
tulee kääntämään
sydämiä
hetkeen synnytetty
hellyys, koska
muuta kotia
ei ole
muuta maata ja
rikkautta seurata
te tunnette sen,
te tunnette kuinka
se riuhtaisee
palasen
kerrallaan
jumaloituja säkeitä
rakkaudesta,
vailla mieltä
mielettömyydessä
suuren ilon
olla kasvokkain
kietoutua
vyötäisille
ja silloin tuntee,
että
kulkee jonkun
kanssa
kuolevan meteoriitin
tai osana
pehmeitä uniasi
mutta sen
tietää
että näkee
kaiken
mitä on rakastanut
tuntee mitä
vapauden puolesta
on tehtävä,
jotta
voisi tuntea
hippusellisen onnea
kulkea
kasvoillamme
hymyillessään
kevyenä
pölynä
siivissämme
lentäessään
elämässään,
jokaisessa
tunnissa
jokaisessa hetkessä
niitä sinisiä aaltoja
sitä elämän havinaa,
jota siivotaan
nuollaan näkyväksi
ja kenet se löytääkään
suorempaa
tietä
sydämeen ei
ole
mikään ei
synny
siittämättä,
sisäkkäin liikkumatta
mutta,
jos tähden
lentoja haluaa
nähdä
kannattaa
olla ihan
tavallinen
ihminen
tavallisena
iltana ja
tuijottaa
taivaalle
antaa jotain,
kaivella
todella syvältä
sillä kaikki
sammuu,
joskus
tähdet,
yö ja
kauneinkin jumala
eroaa meistä
äären vilkkua
tähtitaivaan valaista
jotta maailmaan syntyisi
uusi elämä
vellova äänen
päästä lähelle
sillä minä
en ole
sapiens
vaan olen
ametisti
henkinen tasapaino,
joka syntyy
ja elää rakkaudesta
jotta ikuisuudella
ei olisi pelkkä
sydän
piste maailman
kaikkeuden
horisontissa
vaan
kosketus
olisi osa
pyhää uskoa
katoavaisuuden
haikeuden
täyttää elämä
rakkaudella
niin paljon
kuin uskalluksemme
yltää
yli kaikkien
itsestäänselvyyksien
jälkeen pitkittää
nautintoa,
jonka jokainen
ansaitsee
hetkeäkään
enää empimättä
saadakseen sen
omakseen
yrittämättä hallita,
ainoastaan
muistuttamalla
hyveestä
tähdenlennosta,
odotuksen onnesta
joka olisi poltettava
kulottamalla
jokaisen tunneviisauden
lähteellä
mikään mikä
ei erota
ja kaikki mikä
oikeaan aikaan,
oikeaan paikkaan
on kuin esileikki
tavoittamatonta onnea
pelko ettei
tästä mitään syntyisi
muuta kuin kaunista
ja viisasta katsella
kauniin kiertää
ja
rikkoutua säikkynä
otuksena
mutta
mitä se sanoo
mistä se tulee
ja merkitsee
se selittämätön
hyvyys
pohjia myöden
koko maiseman
ottava hahmo
jolla on kuolemaa
rakkaudeksi
muuttava nimi
tunteelle, joka
tuntee tunteensa,
haluna lentää
hyvänolonsa
vaikka se itkisi,
heittäisi taivaallisen
kaatosadetta
koska minä
en ole
sapiens
vaan
äärettömyys kämmenellä
aurinkoni,
kuuni
aineeton
merkityksellisyys,
koska se
on olemassa
eikä pelkkä
tähdenlento
jonka jokainen toivosi
jäävän taivaalleen
asumaan
Selite:
Näin tänään-----https://www.youtube.com/watch?v=jdyto5rf0HU
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, hyvä runo.
Sivut