Sinne ja takaisin

Minä mittasin Prahan kadut
vaskisilla jalkapohjillani,
nautin kauniista kesäpäivästä
Vysehradin linnanpuistossa
ja seurasin siluettien tanssia
Kaarlensillalla keskiyöllä.

Minä kaaduin kohti tyhjyyttä
puolen tunnin päässä Chomutovista,
todistin ammattitaitoa yöjunassa
ja kielitaidottomuutta Usti nad labemissa,
jonka asemapäälliköä minä rakastin
kuten Prahan linnanvartijaa.

Minä kuljin Ostravan kadut,
mieltäkääntävän kuumat,
ja heräsin yöllä tunneiksi
seuraamaan jumalten jyrinää.
Minä ymmärsin jotain Aushwitzissa
ja hiljenin Birkenaussa,
vaikka jokin minussa halusi huutaa.

Minä kansoitin Krakovaa yöllä,
istuin kauppahallin kupeessa
aamunkoittoon asti.
Näin ihmisiä, joista en pitänyt
ja sellaisia, joista pidin,
ja kaikkia arvostin
eroa tekemättä.

Ja palatessani Prahaan,
minä itkin joutuessani jättämään
kaupungin, josta tuli toinen kotini
ja kuljettuani sinne ja takaisin,
koko tämän matkan takaisin,

minä tunnen, että minun olisi
pitänyt oppia jotain,
jotain surusta ja vihasta,
jotain kivusta ja kaipauksesta,
jotain julmuudesta ja armosta,
jotain meistä jokaisesta.

Mutta se kirjoitus,
jonka aurinko minuun poltti
ja sade piirsi iholle,
ei vielä tihku minusta esiin.