Sataa taas
Elämän vihreys
puissa, ruohossa
omanapuun kukat nupullaan
koivunlehdet ovat jo tummempia
keltaiset tulppaanit huojuvat tuulessa
pisaroita kaikkialla
Sataa taas.
Minun sisimpäni
kaipaa myös vettä
mikään ei jaksa kasvaa
kuivuudessa
Kaada rankkasade minun ylleni
minun sieluuni, minun mieleeni.
Selite:
Sattumalta The Rainia kuunnellessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sateessa on Jotakin Niin Hieno joskus, Puhdistavaa ja Sanoin Kuvaamatonta Tunnetta.
Sadetta voi jäädä katselemaan ikkunasta pitkään...
Hieno runo. Pidin sen tunnelmasta ja tunteesta.
Runossasi on hieno tunnelma, huolimatta siitä onko se fiktiivistä vai ei, niin toivon, että tällainen puhdistava voima tulee, koska jokainen on joskus sen tarpeessa. Pidin tästä kovasti.
Onneksi sataa, sillä perustin pihanurmen uudelleen. Ovelan hieno tunnelma runossasi, koivujen alkukesän heleys loppuu valitettavan nopeasti.