Ilta-auringon valo
on sifonkikangas kullanhämyinen
laskeutuessaan
vihreälle räsymatolle
pölyyn ja nukkaan
se lämmittää kaiken
Minä käännän raukeana katseeni
pesemättömiin ikkunalaseihin
ja auringon oranssiin hehkuun
jonka kätköistä kaukaa
on alkanut näiden säteiden
kilvoitteleva taival
kuka ensimmäisenä ehtiikään
meidän olohuoneen lattialle
nokosia ottamaan
Uneliaisuus
on tässä kevätillassa läsnä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
