On hämärä huone.
On hiljaisuus.
Minun käteni vaalea vasten
sun ihoa kesän tummentamaa,
sitä silitän hellästi hiljaa
sade ulkona maan kostuttaa.
Kaunis on lempeä kosketus
se mikä ei mitään vaadi,
kaunis on käteni rinnallasi
sinun pintasi on minun maani.
Kierrät hiukseni sormies ympärille
kun siirryt unien maille,
olen oppinut taas mitä arvokas on
jäänyt ole en rikkautta vaille.
On hiljainen huone.
On hämäryys.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea.
Runo kokonaisuuten vaikuttava.
Nuo kursiivilauseet alussa ja lopussa antavat oman säväyksensä. Toimisivat sinänsä erillisenä minimalistisena runonakin hyvin.
Tästä syntyy muistoja. Kaunis tunnelma tässä runossasi. Niin herkkä ja tunteikas. Alku ja loppu jotenkin kietoo tämän runon pieneen kippuraan, hiljaiseen hämärään ja hämärään hiljaisuuteen. Tunnelma on täydellinen!
Joku tässä iski ja lujaa. Riimitys toimii, ja runosi on tosi kaunis, jotenkin hauras, mutta silti voimallinen. Pidin kauheasti, tää on tosi onnistunut.
Kolmannen säkeistön haluaisin joskus nähdä hääkutsussa, se huokuu rakkautta sillä tavalla joka saisi sukulaistädit kyynelehtimään kirkossa. Kaunista.
Oman rakkaan läheisyys on tunteista suurin, ja henkeä salpaannuttavin, mitä olen koskaan kokenut. "Iskit" juuri siihen, kiitos! ja btw. onnea!
Kuin hiljainen, herkkä kuiskaus on runosi.
Rakastan tuota...on hiljainen huone...on hämäryys. Onnellista syntymäpäivää!
Kaunis, hento,hiljainen runo... Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin.