Tinasotilas palasi matkaltaan,
oli haavoittunut pahoin sodassaan,
oli käsi poikki, jalka katki, päätä jomotti,
silti urheasti tuli, tuskissaan.
Tinasotilas sohvalleen raahautui,
sitoi haavojansa sekä antautui
siihen kaikkeen rauhaan minkä kodin hiljaisuus vain suo,
kunnes kesken kaiken ääneen havahtui.
Katsoi tutut kauniit kasvot häntä niin,
oli liikuttua ihan kyyneliin,
puhui ääni pehmeä hänelle, toisti rakkauttaan,
odotuksen jälkeen yhteen palattiin.
Tinasotilas peitteli haavojaan,
oli kunnostansa kovin pahoillaan,
kun tuo kaunis Elli-nukke parempaa ansaitsisi,
mutta Elli päätään ravisteli vaan.
Otti sotilaan kädet käsiin omiin,
katsoi syvälle sen silmiin tinaisiin:
"Sinä heikko olla saat, se pois ei vie mun tunnettain,
kestää kiintymykseni loputtomiin."
"Voimanasi olla voin jos huolit vaan,
olen tukenasi, jos mä olla saan,
kanssas huomista en pelkää, tulevaa en arkaile,
kun horjut, otan kiinni, tämän lupaan."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aww , ihana. Pidän ja paljon. :33 Aiheena on rakkaus mutta melko hauskasti ja fiksusti on henkilöt aseteltu !
Satujen ystävänä liikutuin tästä kyyneliin. Koskettava ja kaunis rosoisuudessaan tai ehkäpä juuri siksi..
Erikoinen runo
tinasotilas ja barbi-nukke.. missäs ken on? :)
Runossasi on kaunis ja ylevä sanoma, vaikka se onkin vähän hassu toteutukseltaan.
Aika jännä tämä runosi :) Hienon metaforan olet kehitellyt tuosta tinasotilaasta, tykkäilin!