Naapurin parvekkeella leikkii lapsi,
se alasti saippuakuplia puhaltaa
Minä työnnän nenäni syvälle aurinkoon,
sama tuulenpuuska meitä vilvoittaa
Ilta hämärtyy ja alkaa tulla viilee,
jostain nousee nuo kuvat mieleeni taas
Mä en tahdo miettiä kulunutta ja vanhaa,
kuinka surut pyyhittiin paidanhelmaas
CH:
Minä tiedän, se on mahdotonta
ja tiedän, se on tarpeetonta,
mutta eikö voitais kaikki unohtaa?
Vaikkakin se oisi tunteetonta,
laiskuutta, jotenkin arvotonta,
voitaisko alusta silti aloittaa?
Kuljen katuja niin kauan että särkee,
niin monet kasvot hohtavat kuin helpot tiet
Vaikka liimautuisin ja takertuisin kiinni,
sinä silti minut pois mukanasi viet
Jokin menneisyydessämme aina painaa
ja vaikka tiedän, se ei meitä rikokaan,
vaikka tuet, annat rakkauttas ja voimaa,
silti tahtoisin sen painaa unholaan
CH
Kunpa sinut voisin nähdä uusin silmin,
voisin tutustua aivan uudestaan
Sortuisi en enää samoihin virheisiin,
anteeksiantoas en tarvitsisikaan
CH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen eli hyvä
surullinen eli hyvä