Tiedätkö miltä tuntuu,
rakastaa toista,
muttei voi kertoa,
ettei pilaisi toisen elämää
ja samalla omaansa?
Kuunnella ja puhua,
hänen ihastuksestaan,
koittaa peittää omat tunteet,
näyttää silti välittävänsä toisesta,
vaikka katkeruus kalvaa?
Tajuta rakastavansa toista,
enemmän kuin ystävän pitäisi,
yrittää unohtaa tunteensa,
keskittyä ystävyyteen?
Jättää omat tarpeet taka-alalle,
asettaa ystävän omien edelle,
samalla itkien,
kipua?
Minä tiedän
Uskon että sinäkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aww nämä kaikki on niin rakkaudentäytteisiä..ihanaa luettavaa, mut tulee samalla niin ikävä sitä yhtä tuolla jossain liian kaukana. nostalgista.
tää on hieno,
ja varmasti monet, minä mukaan lukien, tietää miltä tämä tuntuu. tässä on kauniisti pohdittu asian ydintä.
Hieno!
Pitää vain olla rohkea:)
Se koskee aina sydämeen ja kyllä sen moni kokea saa. Voi vain toivoa vastakaikua jota on tai ei. Mutta kyllä se kannattaa selvittää onko vai ei.
Herranen aika. Miten äkkiä silmät voivatkaan alkaa tulvimaan. Tiedän, jessus että tiedänkin. Tai ainakin tiesin joskus menneisyydessä.
Kiitos tästä runostasi, se on ihana ja koskettaa varmasti monia.
Nii-in. Tiedänpä valitettavasti tuon tunteen. Kyllähän se sattuu, aivan liian paljon. Ja runona tämä on kyllä hieno, hyvin olet sanasi valinnut. Ymmärrettävää tekstiä on. Yksinkertaisesti, pidän.