Olen kuin yksi tähti kirkkaalla tähtitaivaalla,
loistaen himmeimpänä muiden seassa,
tähti johon kukaan ei kiinnitä huomiotaan,
jos pois sammuisin,
ei sitä kukaan edes huomaisi.
Sanotaan että erilaisuus on rikkautta,
ei se sitä ole,
jos siksi joutuu muiden hylkimäksi,
vain koska ei ollut kuin kaikki muut.
Kuten se himmeä yksinäinen tähti taivaalla,
ympärilläni ei ole muita,
muut tähdet elävät omaa elämäänsä,
siitä himmeimmästä välittämättä,
hänet unohtaen.
Pian liian myöhäistä on,
tähti tuo himmeä,
kadottaa viimeisenkin loistonsa
ja lopulta sammuu pois.
Mitä silloin enää hyödyttää,
perään itkeä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi. Hurjan surullinen ja kaunis. Kosketit.
upea runo, niin kaunis mutta surullinen.
Erilaisuus ei tunnu aina rikkaudelta, mutta mehän olemme yksilöitä. Niin on ne tähdet, pilvet, puut ja talot. Me näemme asiat eritavoin.
Me näemme tähdet,
jos tahdomme
Eihän se rakkain ja kauneinkaan tähti sammu, jos jaksamme uskoa rakkauteen.
Hienoa!
Erilaisuus vieläkin saa toiset kaihtamaan, vaikka kaikki olemme ainutkertaisia. Puhutteleva hi.eno runo