Tiedättekö sen tunteen,
kun on vuosia etsinyt rakkautta,
siinä silti onnistumatta,
kunnes lopulta menettää
toivonsa huomisesta?
Entä jos tuo tunne jää elämään sinuun,
miltä se tuntuu ajan kuluessa?
Se kalvaa sydäntä,
rikkoen sitä sisältäpäin,
kunnes lopulta puhkaisee sen,
päästäen loputkin toivon rippeet katoamaan.
Tuosta yhä suurenevasta reiästä
karkaa myös ihmisen lämpö ja
rakkaus toista ihmistä kohtaan,
kunnes lopulta jäljelle jää kylmä,
mitään tunteva tyhjä ihmisen kuori.
Kertokaa,
miten tuollainen kylmä kuori onnistuu
löytämään tuon kauan kaipaamansa rakkauden,
kun ei se onnistunut edes ehjänä ollessa,
vielä kun uskoi rakkauteen?
Selite:
Pitkästä aikaa jotain, vaikkei mitään hyvää tosin. Mutta jotain kuitenkin...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullinen. Tykkään tavastasi kertoa runot tarinoina. Tää oli hyvä.
Voi kunpa itse osaisin välillä kovettaa itseni rakkaudelta, koska rakkaus satuttaa. voihan se välillä olla ihanaakin, minulle sitä ei ole suotu. Tämä on hieno runo, herättää ajatuksia. Kyllä sinä löydät rakkauden, kun sitä vähiten odotat :)
Surullinen, kauhean kaunis omalla tavallaan.
Mutta hei poika, älä muutu vain kuoreksi. Löydät kyllä ihmisen<3
Murheellinen ja puhutteleva runo. Jotenkin löysin tuosta itseni. Ja hieno tämä runo on todellakin.
Surullinen. Tykkään tavastasi kertoa runot tarinoina. Tää oli hyvä.
Voi kunpa itse osaisin välillä kovettaa itseni rakkaudelta, koska rakkaus satuttaa. voihan se välillä olla ihanaakin, minulle sitä ei ole suotu. Tämä on hieno runo, herättää ajatuksia. Kyllä sinä löydät rakkauden, kun sitä vähiten odotat :)
Surullinen, kauhean kaunis omalla tavallaan.
Mutta hei poika, älä muutu vain kuoreksi. Löydät kyllä ihmisen<3
Murheellinen ja puhutteleva runo. Jotenkin löysin tuosta itseni. Ja hieno tämä runo on todellakin.