Kävelimme kohti auringonlaskua,
nauroimme toisillemme,
tein jotain,
mitä en ole aikoihin tehnyt,
hassuttelin.
Tein kämmenistä sydämen,
näytin sen sinulle,
katsoit ja hiljenit,
silmistäsi loisti onni.
Hetken päästä huomasin,
poskillasi kyyneleet,
kysyin ”mikä hätänä”,
pyyhin kyyneleet varovasti poskiltasi,
kerroit olevasi onnellinen,
pitkästä aikaa elämässäsi.
En kerennyt ottamaan kädestäsi kiinni,
kun jo heräsin,
tajusin nähneeni unta,
kadotin sinut.
Nyt minun tarvitsee löytää sinut,
rakkaani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nätti ja lempeä on runosi
todella kaunis
Alussa tunnelma oli pehmeä, jotenkin upottava - hurjan kaunis, tihkui rakkautta.
Neljäs säkeistö - ihan runon mukaisestikin :> - herätti. Jotenkin surullista. Surullisenkaunista.
Ihana runo ja kauniisti kirjoitettu.
Onnen kyyneleet rakkaudessa. Tämä on kaunis runo.
Todella kaunista...tulee melkein tippa linssiin...
kaunis,todella ihana. (:
Kaunis runo. :) oli tiettyjä kohtia mistä pidin todella paljon
"tein jotain,
mitä en ole aikoihin tehnyt,
hassuttelin."
En kerennyt ottamaan kädestäsi kiinni,
kun jo heräsin,
tajusin nähneeni unta,kadotin sinut."
Hyvin kaunis runo <3
Kaunis runo, joka kosketti:)