tämä kuunvalo kirvelee silmissämme
romanttista, riisuudumme ajatuksissasi
rakkautta ikuista, lähes sadunomaista
siitä kahleesta, emme sinua päästä
syyttävät ovat silmät
alasti vierelläni, epätoivoisena
helliä ovat suudelmat
kasvotusten, epäuskoisena
totta vai tarua
emme kerro kenellekään
totta vai tarua
emme ainakaan sinulle
ja me rakastamme
aamunkoittoon
ja me rakastalemme
tyydytykseen
kuinka toisiamme niin vihaammekaan
uudestaan ja uudestaan
kuinka toisiamme niin vihaammekaan
vielä kerran kiellon päälle
useita tunteja kerrallaan
maalasi meille silkki lakanat
ahh, kuinka mukavaa
kirjoitti rakkaudesta ikuisen
ahh, niin huomaavaista
luomakunnassaan, katkera ihailija
saanemme kiittää kaikesta sinua
omatunto
kaikkikaikessa
henkisyys
eikö pysy kasassa
omaisuus kaikki materiassa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En yleensä pidä tällasista, mutta tässä oli kyllä kieltämättä jotain! (sori, oon huono arvosteleen...)
Öö, takaapäin, kiitos.
No joo. Mä pidin tästä, jep.
Tuli kaikenlaisia ajatuksia ja mielikuvia..
Hmm.. Joo, kyllä tämä kelpaa. Tosi lovely.
Kiitos.