satoja ruhjetta, pääosin itseaiheutettuja
tuhansia kauniita muistoja, lahjaksi saatuja
kymmenet nöyryytykset, eivät minua liikauta
ja niitä hyviä päivä
ilmeisesti liiankin paljon
muistaakseni ensimmäistäkään
särkyneitä sydämiä, pystytkö allekirjoittamaan?
pyydän anteeksi, ei hauskaa, hymy on vakio
luontoni ei anna periksi kahlittunakaan
hiipuneita ystävyyksiä, tahtomatta unohtuneita
jätän syyllisen osoittelun viisaammille
rukouksia halveksumalleni, auktoriteetille
täyttymättömiä lupauksia, puolin jos toisin
nimeltä en ehkä tunnista, molemminpuolista
uneton yö, saapui kello aamu seitsemän
ehkä muistan niistä jokaisen, mahdotonta
myrskyssä, savut puolialasti kattoikkunasta
jäänyt kai onttona aisteihin, erehdys
kaksikymmentäkaksi, kaiketi unohtumatonta
kokemuksien summa on nolla, kun haluaa
epävakaasti palvottua periaatetta jatkaen
taajaan tallottu suojatienne
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
