Särkyneitä varjoja
suolasirottimessa
ja ripaus romantiikkaa
kun sydämen sirpaleet karistetaan
eilisen tieltä pois
Tuoksusi viipyy lakanoissani
vaikka olen vaihtanut ne
ainakin kolmesti
lähtösi jälkeen
Ajatus ei pidä minua lämpimänä öisin
Kuihtunut kaipaus merkkinä
särkyneistä unelmista
Eikä kukaan kertonut
miten kallis hinta
virheistä on maksettava
Matkasin maailman ääreen
löytääkseni painoarvoa
eikä sanavalmiuteni
kohentunut nimeksikään
Kolme syöksyä oli sittenkin liikaa
Enhän minäkään
vapaaehtoisesti lähtenyt
mutta jostain syystä
palaaminen oli
moninkerroin vaikeampaa
Ehkä hintalappuni
liimattiin epähuomiossa
sinun otsaasi ja
maailma osti sinut
kalliimmalla kun oli tarkoitettu
Joka tapauksessa
Tarvittiin sinut kertomaan
minulle että olen arvoton
Selite:
"Onneton on se, joka pakoon juoksee kun jäädä haluaa."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
AAMEN!
Tämä on kaikista runoistasi minulle henkilökohtaisesti koskettavin. Jokainen toki lukee runoja omalla tavallaan, enkä välttämättä tiedä, mitä sinä halusit sanoa.
"Enhän minäkään
vapaaehtoisesti lähtenyt
mutta jostain syystä
palaaminen oli
moninkerroin vaikeampaa"
Pieni, arkinen lause, mutta sinun runossasi se kuulostaa täydelliseltä ajatukselta. Saattaa siis olla rikollista erottaa se lopusta runosta.
Minun makuuni hurjan pitkä runo, kun ei voi hengittää siinä välillä. Loistavaa kylläkin, jättää hengästyneeksi.
Runosi on sellainen, jonka voisi kertoa myös ilman sanoja. Painoarvo kallistuu teoille, jotka puhuvat puolestaan.
Vähän kuin avaisi yöllä silmät ja ymmärtää sen olleen vain unta. Lähtöjä toisensa jälkeen, eikä kukaan loppujenlopuksi ollutkaan siinä vieressä.
En oikeasti edes osaa sanoa tästä mitään, koska otit ne sanat jo itsellesi.
Hienoa !
AAMEN!
Tämä on kaikista runoistasi minulle henkilökohtaisesti koskettavin. Jokainen toki lukee runoja omalla tavallaan, enkä välttämättä tiedä, mitä sinä halusit sanoa.
"Enhän minäkään
vapaaehtoisesti lähtenyt
mutta jostain syystä
palaaminen oli
moninkerroin vaikeampaa"
Pieni, arkinen lause, mutta sinun runossasi se kuulostaa täydelliseltä ajatukselta. Saattaa siis olla rikollista erottaa se lopusta runosta.
Minun makuuni hurjan pitkä runo, kun ei voi hengittää siinä välillä. Loistavaa kylläkin, jättää hengästyneeksi.
Runosi on sellainen, jonka voisi kertoa myös ilman sanoja. Painoarvo kallistuu teoille, jotka puhuvat puolestaan.
Vähän kuin avaisi yöllä silmät ja ymmärtää sen olleen vain unta. Lähtöjä toisensa jälkeen, eikä kukaan loppujenlopuksi ollutkaan siinä vieressä.
En oikeasti edes osaa sanoa tästä mitään, koska otit ne sanat jo itsellesi.
Hienoa !