"Come back.
Noin se englanniksi sanottaisiin,
ajattelin.
Nyt,
kun olen yksin,
suru viiltää mua.
Niin sisältä,
kun ulkoa.
Kohta olen vaan ruumis ilman sielua,
koska sun sanat satuttaa niin paljon,
ettei mikään voi kuvata sitä.
En enää tiedä miten jaksan elää.
Näen itseni makaamassa puolikuolleena sairaalassa,
sinä seisot vierelläni ja pidät minua kädestä.
Kuluu tunti.
Sitten näen pelkkää valoa.
Isä,onko tuo isä?,
ajattelen kuollessani.
Isä on tullut minua vastaan.
Hymyilen ja juoksen isän luo.
Otan isää kädestä.
Me lähdemme yhdessä pois.
Olen iloinen,
että tapaamme taas.
Niin minä näen itseni.
Minulla ei ole tulevaisuutta.
"
Noin olisin ajatellut,
ennen sinua.
Nyt,
kun saan jutella sinulle,
ajattelen kaiken toisin.
Kiitos,
että saavuit elämääni.
Selite:
Meinasin kerran kuolla.. mun sydän pysähty,niin silloin näin isän tollattiin.. se sano mulle,että:" vielä ei oo sun aikas tulla tänne. " ja vilkutti mulle...
Kiitos Signe,ku oot olemassa.. Sulle on! <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vau.. Ihmisillä on joskus uskomattomia kokemuksia, koskettava runo!
Olin myös menettää isäni viime keväänä, siksi nämä kuolemaa käsittelevät runot tulevat entistä lähemmäs.. Kiitos.
kaikkee sitä nuorelle ihmiselle tapahtuukin!
mielenkiintoinen, mutta runona ei mun makuun mitenkään erityinen.
Kaunis, surullinen, kaipaava. Oloni on tällä hetkellä ihan samallainen, lukuun ottamatta onnellista loppua!
Kiitoksia arvosteluista.
voi <3 elämä jatkuu, se aina jatkuu. ja hyviä muistoja on :) nää on nää perussanat. nipistä itteäs, ja näät että elämä jatkuu sittekii.
harmittaa sun puolesta, mut oot varmaa tosi vahva :) <3
kiitos kommentista.
voimia.
Nea kyllä sä jaksat kostuttaa mun silmiä<3
Voi ei Nea nyt rupes itkettää :') Upeaa!
Kiitos olet ihana<3
Kaunis ja koskettava runo.
Kiitos kommentista =)
oi miten koskettava. Ihanaa että on sellaisia ihmisiä joille voi jutella.
Kiitos arvostelusta!