Nimetön

Osta köysi, ripusta se kattoparruun,
tee silmukka, ripusta itsesi jatkoksi.

Hanki ase, osta luoti,
varulta kaksi,
lataa ase, paina liipaisimesta.

Teroita terä, laita ovi takalukkoon,
pelastus voi muuten ehtiä.
Paina se rannettasi vasten,
vedä pitkä syvä viilto,
toista toiseenkin ranteeseen.

Makaa marttyyrin verilammikossa;
”ei minua kukaan kaipaa”.

Kirjoita kirje, anna vinkki,
ei se auta ketään kuitenkaan,
mutta kun se kuuluu asiaan.

Et antanut auttaa,
olisit,
vaikka oletkin jo väsynyt apua huutamaan.

Voivat ystäväsi, lähimmäisesi sanoa:
”ainakin yritimme”,
vaikka mikään ei olekaan tarpeeksi.

Annoitko edes mahdollisuutta,
kaikuiko apu jo kuuroutuneille korville?

Väärä silmukka,
väärä laukaus,
väärä viilto.

Vääriä kaikki!

Nyt sen huomaat,
kun viimeisillä voimillasi koitat kurkottaa
kohti viimeistä pelastajaa.
Kenttää ei ole ja akkukin loppuu.

Huomiotahan sinä vain hait,
et mitään lopullista.