Nimetön

Runoilija eevienkeli

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 13.6.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

onnellinen <3
 

Jossainvaiheessa tajusin,
ettet tule koskaan,
koskaan olemaan täysin minun.

Sitä pientä liekkiä,
jota toivoksi nimitetään,
kannoin sisälläni, vaalien.
Sen avulla, mahdollisesti,
jaksoin näinkin kauas.

Mutta jokin puhalsi sen sammuksiin,
kun en ollut tarpeeksi valppaana,
jokin oli ovelampi, nopeampi,
viisaampikin kai.

Toivo on kuollut, mutta rakkaus ei,
vaikka järki sen oveen
nyrkkinsä luulle asti hakkaa.

Sen oven takana olet sinä
ja meidän rakkaus.
eikä sinne järjellä ole asiaa.

Se sai sinne jo kerran avaimen,
mutta potkin sen ulos,
lukonkin vaihdoin.

Sillä ei ole sinne mitään asiaa,
mutta se onnistui jo tekemään tuhojaan.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Sinäpäs sen sanoit!
Miksi se rakkaus ei voi kuolla sormia napsauttamalla :( Pyyh!

Sinäpäs sen sanoit!
Miksi se rakkaus ei voi kuolla sormia napsauttamalla :( Pyyh!

 

Käyttäjän kaikki runot