Vieras

Kun saatana saapuu kahvittelemaan
kupit on nostettu nurin päin
ja kuuma kahvi roiskuaa juojien päälle!
Maito on piimääkin happamampaa
harmaata lotisevaa liejua
kukaan ei kuitenkaan ihmettele

Pöydät notkuvat ja nitisevät
multa- ja risukoristeiden alla
Ne eivät romahda, 
koska kaikki on katettu maahan
Nivelissä narskuaa kun astutaan alas
Kukaan ei kuitenkaan ihmettele

Vähävaraisuudesta sakotetaan
vain kaksi palaa jokaista kohti 
rikinkatkuista tuhkakiveä
vaikeaa hampaattomalla suulla imeä
Luomien alla on syvää tummaa
monotoninen ääniaukko aivojen tilalla
Kukaan ei osaa enää ihmetellä

Tulija kiittää vieraanvaraisuudesta
tyytyväisyys loistaa hänen irveestään
Tulot ja menot tasataan tässä ja nyt
On henkiriepu ripustettu naulaan
jo ennen kuin on saatana lähtenyt
Tässäkö kaikki oli?
On sitä moni päässään ihmetellyt.

Emäntä astuu kotitielle
on luuta laitettu painoksi oven pielustalle
Ei ketään kotona, tokkopa sitä uskoa
Äänettömyys alkaa ensisoittonsa
koskemattomassa kodissa
Silloin rouva viimein tajuaa
ei nyt eikä koskaan saa saatanaa kahvittaa
Loppui se ihmettely!