Pöydän ääressä
miehiä,
hah, poikia vasta
heitä kuitenkin,
huonomaineisia
yhden kanssa katseet vaihdan
hiljainen veto lyödään
kumpi ensin toisen katsetta kaihtaa
Häviän jälleen
Suuntaa ei ole, määränpää kyllä
ja siksi nämä kämmenet
ovat hiestä märät
En tahdo enää tietää
Huudan sateeseen nimesi
ja hänenkin
ja monen muun,
joita pelkäsin,
heidät väistin ja unohdin
tai ainakin yritin
Eilen rakastettu,
tänään heräsi hiellä päällystettynä,
rukoili jotain hakemaan hänet pois sieltä
Oli kauneus jälleen kertakäyttöistä,
noh,
sai mitä ansaitsi
ja nyt kävelee sateessa hame repeytyneenä
vailla paikkaa lämpöistä
Tunnen sinut yhä tässä
Paljain jaloin tulen luoksesi
yhä uudelleen
Selite:
"Lupasi peto, ettei henkeään riistä, vaan tahtoi sylissään pidellä."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
