Luulin, että pelkäsin kuolemaa
kun se auto lähestyi
ihan liian kovaa
Luulin, että elämäni
hetkessä ohitseni vilisi,
verinen tyttö asfaltilla,
viimeisenä näkymänään
vain kuollut siili
Vaan alta hypätessäni tajusin,
etten pelkää kuolemaa
vaan sitä, ettei sellaista olekaan,
ei arvokasta,
eikä arvotontakaan
Kun se siili siinä yhä vain makasi,
suolet pellolla,
katse yhtä tyhjä kuin taskuni
Kukaan sitä huomannutkaan
Se minua pelotti ja pelottaa,
ettei kuolemallakaan
ole tilaa tai minulle
uutta kotia antaa
Siihen jäisin makaamaan,
unohdetuksi ja siihen maatumaan
kuin se kaunis siilikin,
jonka ristin Tilliksi
Sitten minua itketti
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan kaunis.
Miten voikaan olla näin kaunis runo.. Alko itkettämään :<