Tämä yö alkaa, ennen kuin
päivä oli edes puolillaan
Niin minä nukahdan
ja uneksin uneksivista
Hetkeksi
saan seuraa,
ei uni viekään yksin minua
mukanaan
Levottomat
jatkavat levottomuuksiaan
tai rauhoittuvat hiljaa
Ne rauhalliset, onnelliset
nukkuvat nyt
tuskanhiki otsallaan
Kauniit meikkinsä pesevät,
kuolaa valuvat
ja ääneen kuorsaavat
Osa ei tiedä tästä maailmasta,
osa unen kauneudessa vain puolillaan
toinen silmä aina auki,
toinen korva kuulolla
Meistä moni on unissaan
peloissaan käynyt lyömään,
potkimaan
Toiset hengittävät hiljaa vaan
mutta heidän tuskansa
kykenee kuulemaan
Hampaat narskuvat,
kyyneleet valuvat,
ehkä kerran he
ääneen voihkaisevat
Hetkessä
uni vie mukanaan
ja hetkessä
olemme jälleen hereillä
yhtä onnettomina,
kuin viime yönäkin
ja sitä edellisenä
Ja niin minä ajattelen,
että kai me olemme
unessa yhtä kaikki
kaikki yhtä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, jossa paljon näkökohtia.