Kadonnut tulevaisuus

Olen tiennyt sinut aina,
mutta en vielä silloin nähnyt kasvojasi.
Olen tuntenut lämpösi kylminä öinä,
kuullut äänesi hiljaisuudessa,
ja jossain sisälläni tiesin –
me tulisimme tapaamaan.

Mutta odotus oli pitkä,
päivät kuluivat kuin tyhjät lehdet,
ja sydämeni väsyi odottamaan sinua,
joka olit kuin varjo ajatuksissani.

Ja niin minä valitsin toisen.
Hänen kätensä oli lämmin,
hänen sanansa pehmeitä,
mutta sydämessäni kaikui
jonkin puuttuvan ääni.

Sinä olit siellä, tulevaisuudessa,
ja kun viimein saavuin,
katseessasi oli kipua.

Sinä sanoit:

“Minä odotin sinua,
mutta sinä et jaksanut odottaa minua.
Ja menit ottamaan toisen,
joka ei ollut oikea sinulle.”

Sanasi putosivat raskaana
kuin sade, joka saapuu myöhässä.
Ei kohtalo, ei määrätty tie –
vain valinnat,
vain kadonneet hetket,
vain me kaksi,
erillämme ikuisesti.