Ilta hiipii hiljaa,
sade on jo väistynyt.
Kesän yössä viipyilee usva,
kuin pehmeä verho meidän välillämme.
Katseesi on hetken tuttu,
mutta se voi kadota,
kuten hämärään sulautuva polku.
Sanon hiljaa hyvää yötä,
ja sanat leijuvat ilmaan,
kevyinä mutta painavina,
kuin niihin olisi kietoutunut
jotain, mitä en osaa sanoittaa.
Ehkä huomenna olemme vain muisto,
kuin kesäillan viimeinen kajastus.
Ehkä emme enää löydä toisiamme,
ehkä on parempi, etten palaa.
Mutta jos kuulet vielä ääneni,
jos tunnet hetken kaiun,
tiedä, että sinä olit
hetken ajan taikaa.
Hyvää yötä.
sade on jo väistynyt.
Kesän yössä viipyilee usva,
kuin pehmeä verho meidän välillämme.
Katseesi on hetken tuttu,
mutta se voi kadota,
kuten hämärään sulautuva polku.
Sanon hiljaa hyvää yötä,
ja sanat leijuvat ilmaan,
kevyinä mutta painavina,
kuin niihin olisi kietoutunut
jotain, mitä en osaa sanoittaa.
Ehkä huomenna olemme vain muisto,
kuin kesäillan viimeinen kajastus.
Ehkä emme enää löydä toisiamme,
ehkä on parempi, etten palaa.
Mutta jos kuulet vielä ääneni,
jos tunnet hetken kaiun,
tiedä, että sinä olit
hetken ajan taikaa.
Hyvää yötä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit