Tuntuu et hajoan palasiksi
pikkuhiljaa pieniksi sirpaleiksi.
Kiedon käteni kehoni ympärille,
yritän pitää itseni koossa.
Kyyneleet tuntuu kuumilta
mun poskilla, leualla.
Ajatukset on mustia,
kalman kaltaisia.
Pimeys haihtuu kun sä tuut mun lähelle,
otat syleilyyn ja kuiskaat:
kyllä kaikki järjestyy.
Mä en tarvii muuta,
mä uskon sua.
Tässä oon turvassa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit