Sun viimeinen epätoivon teko sai mut maahan, en jaksa enää, myönnän.
Mun sulat on märät nyt,
kun jaksoin lentää vesisateessa liian kauan.
Tätä lintua ei sun häkit pidättele. Mä
kerään vaan voimia lentämiseen.
Mut mieli on näitä linnunluita vahvempi ja apua on saatavilla. Mä nousen, mä pärjään ja mä pääsen pois.
Lintukoto odottaa, pesä, jonka tunnen. Enkä lähde enää etelään eksymään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavaa runoilua.