Veljelle

Olet veljeni, kuljet rinnallain jos vain pyydän,

Et pety, et tuomitse, etkä katso vinoon.

En voi sanoin kuvaillla kunnoitusta,

jolla kestät minut, vaikka tyhjästä olen haukkunut sinut,

omaa pahaa oloa purkanut.

Sanomattakin tiedät, en sitä tarkoittanut.

Et anteeksipyyntöä kaipaile,

koska tiedät sen jo heti suoraan,

sanojani tarkoittanut en, vaan ilkeyttäni, omahyväisyyttäni olin vittumainen.

Joten kunniaksi veljeydelle,

otetaan kuppi kuumaa,

kyllä sinä tiedät sanomattakin,

mikä tee huumaa,

vaivat parantaa,

olon kohentaa,

menneet unohtaa; etkä nyt enää ainakaan, voi olla mistään vihainen.

Oi Veljeni! Tietäisitpä miten monesti olet minut pinteestä pelastanut,

henkisesti minut parantanut,

ja ilman sinua olisin jo mullan alla,

Maatumassa, katumassa.

Otetaan vielä toinen kuppi veljeydelle!

se antaa rauhallisen unen,

ja voi nukahtaa, pohtien,

että samaa klaania olemme,

Tosin onhan ajatuksia sellaisia, lapsien korvaan sopimattomia, mistä uneksin – jotka eivät kuulu edes veljelle