Elettyä elämää

Leikkasin parran kerrankin kokonaan, koska pitää näyttää fiksulta.

sekä hautajaisissa että juhlissa

Huomasin leuassani vanhan haavan arpeutuneen, muistan hämärästi tilanteen.

Kaaduin humalassa asfalttiin tappelun jälkeen,

leuka edellä, omanarvontunto paenneena.

 

Elettyä elämää

 

Silmäkulmassakin arpeutunut haava, en muista tilannettaa kokonaan, vain sen että sitä sairaalassa liimattiin kasaan,

kuulema tikkauksella olisi tullut nätimpi.

Tästä opin sen, että jätän taaakse nämä tietyt - lääkkeet rauhoittavat

 

Elettyä elämää

 

Käsissäni on vanhoja arpia,

joihin ei aurinko enää tartu, muistan monet tilanteet kun on pitänyt nyrkkejä käyttää,

vihasta, rakkaudesta, mustasukkaisuudesta, ikävästä, tai ihan vain puhtaasta raivosta,

joka syntyy tyhjästä,

 

Kaikista näistä voimakkaista tunteista ja teoista,

en ole ylpeä niistä, jopa hieman häpeän,

Se kait kuuluu asiaan.

 

Elettyä elämää

 

Sairaalassa kaksi kuukautta makasin, sitä ennen parit viikkoa koomassa,

vahinko kävi - tukehduin omaan oksennukseen ja melkein kuolin,

siitäkin on arpi kaulassani, tiedän mistä ja miksi – muistutus itselle kuolevaisuudesta

 

Opiaatit, vanha ystäväni petti minut,

vai käytinkö vain häntä liikaa hyväkseni,

aiheuttaakseni itselleni hyvän lämpimän olon, maailman mukavimman, pehmeimmän ja lämpimimmän peiton,

 

Elettyä elämää.

 

Nyt kun katson taakseppäin näitä asioita,

tajuan olevani sekaisin,

mutta en sen enempää kuin keskiverto kansalainenkaan.

 

Ja siitä tietää miten sekaisin me kaikki oikeasti olemme, kun ajattelemme sisintämme,

haaveitamme, fantasioitamme, fetissejämme ja kaikkea sitä mistä emme voi ääneen puhua,

ja joita emme voi saavuttaa,

muuten saatamme erottua joukosta,

 

Tämä on se - jonka haluaisin olevan normaalia.

 

Elettyä elämää