Sade

Sadetta luvassa koko päiväksi,

ihmiset sateenvarjoineen kastumassa,

luulevat pääsevänsä pakoon väistämätöntä.

Väistämätöntä märkyyttä/kosteutta joka on kohtalo sille joka sateella astelee,

vaikkakin sateenvarjon kanssa.

Ehkä se vähän auttaa, ehkä ei,

mutta yleensä meitä ei mikään auta kun olemme sateessa kastumassa,

likomäräksi.

Ja omapahan on vikamme kun sateella kävelemme, miksi emme odottaisi aurinkoista päivää jolloin voisi kävellä kastumatta ja saada samalla aurinkoa?

Aina se ei vain ole mahdollista, koska on asioita hoidettavana,

pitää kestää ikäviäkin asioita, se kasvattaa luontoa, sanotaan, ja tottahan kai se onkin.

Mutta välillä mietin miksi?

Minä mielelläni odotan aurinkoa, vaikka tiedän että ei se kokoaikaa voi paistaa.

Nimittäin; vain madot nousevat sateella pintaan – ne sinnikkäät paskiaiset jotka pitävät ekosysteemiä koossa ja maailman pyörimässä.

Heitä en kadehdi, heillä on niin paljon harteillaan.