RANTA

Runoilija ikuinenromantikko

Aallot hakevat aina rantaa

kuin rakastajaansa. 

Askeleeni juoksevat hiekalla

kuin hulluudessa.

Tulet vastaan kaiholla,

kuin haikeuden salamassa.


Meille ei käynyt niin kuin auringolle ja kuulle,

ne näkevät ja ohittavat,

mutta eivät kohtaa.

Sinun valosi liikkuu planeettani pinnalla,

ottaa askeleita ja asettaa lipun –

se liehuu kiihkosi tuulessa.

Minun kuutamoni jäädyttää kyyneleesi,

poimii ne sankoon ja aamulla ne ovat helmiä –

jokainen päätyy simpukkasi aarrearkkuun.
oletus
 

Käyttäjän kaikki runot