Aallot hakevat aina rantaa
kuin rakastajaansa.
Askeleeni juoksevat hiekalla
kuin hulluudessa.
Tulet vastaan kaiholla,
kuin haikeuden salamassa.
Meille ei käynyt niin kuin auringolle ja kuulle,
ne näkevät ja ohittavat,
mutta eivät kohtaa.
Sinun valosi liikkuu planeettani pinnalla,
ottaa askeleita ja asettaa lipun –
se liehuu kiihkosi tuulessa.
Minun kuutamoni jäädyttää kyyneleesi,
poimii ne sankoon ja aamulla ne ovat helmiä –
jokainen päätyy simpukkasi aarrearkkuun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi