Tämän harmauden keskellä, vartalosi aukeaa
kuin kartta, ja sen piirrokset näyttävät tien paikkaan,
jossa voin unohtaa myrskynsilmän.
Kuljen tietä pitkin, lompakossani vain kaipaus –
sen arvoa ei voi mitata rahassa.
Päivä päivältä vehreys lisääntyy ja kukkia kasvaa
ympärilläni, enemmän ja enemmän!
Määränpäässä on suihkulähde, jonka reunalla
istut viattomuuden lähettiläänä, olentona
joka lähestyy minua kuin olisin todellisen syntymän kohtu.
Enää ei tarvitse kävellä, sauva kaatuu jäykkänä maahan
ja katupöly verhoaa meidät viimeisessä luvussa –
elämä avautuu uudessa, todellisessa tarinassa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi