MATKA

Runoilija ikuinenromantikko

Tämän harmauden keskellä, vartalosi aukeaa

kuin kartta, ja sen piirrokset näyttävät tien paikkaan,

jossa voin unohtaa myrskynsilmän. 

Kuljen tietä pitkin, lompakossani vain kaipaus –

sen arvoa ei voi mitata rahassa. 

Päivä päivältä vehreys lisääntyy ja kukkia kasvaa

ympärilläni, enemmän ja enemmän!

Määränpäässä on suihkulähde, jonka reunalla

istut viattomuuden lähettiläänä, olentona 

joka lähestyy minua kuin olisin todellisen syntymän kohtu.

Enää ei tarvitse kävellä, sauva kaatuu jäykkänä maahan

ja katupöly verhoaa meidät viimeisessä luvussa –

elämä avautuu uudessa, todellisessa tarinassa.
oletus
 

Käyttäjän kaikki runot