YÖ II

Runoilija ikuinenromantikko

yö haukkoo henkeä

kun haukotuksemme ovat

samassa harmoniassa;

suumme laskeutuvat,

kuin astronautit kuun pinnalle,

ottamaan suuren askeleen.

jäljellä on enää nälkä

ja tuli,

alastomuus on sen polttoaine.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot