Runoilija ikuinenromantikko

eteisessä,

aika alkaa nyt!

ikuisuus odottaa hetkeään;

pyydämme sitä joka tapauksessa tänne

riisuttujen vaatteidemme kautta.

muutama askel makuuhuoneeseen

on kuin tuhat mailia uuteen kaupunkiin,

jossa loisto etsii eksyneitä.

milloin kello lakkaa liikkumasta

ja alkaa soida hyvästien merkiksi?

ennen sitä,

pyydän jatkoaikaa –

en saa tarpeekseni alastomuudestasi,

edessä avautuvasta silkkitiestä.
oletus
 

Käyttäjän kaikki runot