Asuntoni vaiti ja
mieleni kärsimätön
eikä aika vain kulu
Päiväni täynnä levottomia unia ja
jo menneitä viimeisiä käyttöpäiviä ja
pöly kelluu hitaasti ilmassa
auringonvaloa vasten
tahtoisin kätesi lantioni kaarelle
huulesi niskaani vasten
mutta aika ei vain kulu ja
minä tiedän etten ole ainoa
enkä minä välitä
kunhan olen sinulle edes yksi monista
kunhan olen edes varasuunnitelma
Pahinta on etten tiedä olenko
-ajan kuluttuakaan
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi