Tämä aamu on väljä kuin unohdus
säröt soittavat minua sänkyyn
Kuuntelen katumusta
paljasta peltoa, jossa
katkeruuden idut kasvavat kauniisti kasteltuina
kitkerät ydinjyvät, yön sikiöiden alkumaljat
kaikki ne vikuroiden rehottavat
vuoteenomia vuottavat rienavuosia
Päiväämättömät kylvöt
kesän leivojia ivaten pakanoivat
Kului umpeen kuu
kului umpeen kuunkierrot kalentereineen
kului umpeen kuunkymmenet
Ympärivuotisissa marrasmenoissa
vahdissa vilpitön viikatevartio
Loppuunsaattajien käsivarsilla
antaudun arvokkaimpani valtaan
sen häpeä hallana vihannoikoot
pimeään minut päästäkööt
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut