En usko jumaliin, en kohtaloon
vaan siihen, mikä on tässä-nyt
kätten ja mielten hyvän tekoon
valtimoissa kohisevaan elon väkeen
ihmiseen,
joista yksi tässä hiukan hauraana pyytää:
Saanhan uskallusta olla paljas
verhojen taakse pakenemattoman sielun
ohjeet, joilla irroittaa muurieni tiiliä
ja armollisuutta ymmärtää syitä,
jotka niitä rakensivat
Saanhan katajuutta pelkojani vastaan
sitkoa kohdata totuus itsessäni
lempeyttä luotsia mieltäni huolten virroissa
ja reseptit löytää itsestäni turva,
jota jakaa muillekin
Saanhan syitä kiittää pienestä
taitoa välittää iloa ja ilolla
kädet, joilla rakentaa ja hoivata
ja nopeasti anteeksiantavan suun,
joka herkkyydellä hymyilee
Annathan sateessa kulkijoille
kaiken jälkeen lujat askeleet,
joilla tavoittaa jokahetken kauneus
ja suorasyisestä kuusipuusta vuollun,
hellänä pysyvän sydämen
Itsellesi annathan sen,
pieni ihminen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut