Hän saapui
meren kastanjetit korvillaan
kylmät helmet sinen simpukoiden välissä
hän saapui
Tyhjät kuoret helisten
pärskyen ja korskuen
vastavirtaan hän rantautui
kimmeltävät purjeet levällään
kaikkien haiden hampaat koruinaan
Aalloista hän jylisi
kiehnäsi hovit helmoihinsa
meren vaahdon palatsiin
veden eläimet itseään kiertämään
Säihkeestä kalpenivat korallit
rehevöityivät pidoista rannikot
yksinvaltiaiden kruunut kirkastuivat
happanevien ja hapettomien kesteissä
sedimenteissä hajottajat ilakoivat
Jos hän puisi mitä oli saanut
pakenevaan hiekkaan
kauniisti verhotut kalman rauniot
luhistuvien lopunaikojen lopun
merikirjastojen tuhon ja palon
Silloin surisiko saapuja merta
vedenkulkijoita parkuisi
lukisiko itselleen tuomiot, kurirankaisut
oikeuden äkeeseen itsensä kyntäisi
Vai kääntäisikö katseeseensa taivaan
valloittaisi siipikansan kodon
kulkisiko kuoleman karnevaalit
seuraavaan lukuun
seuraavaan lukuun
ilmakehien infernoon
Selite:
Kiitos kastanjettien antajalle
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut