Näkymätön hymy kasvoillasi
kertoi sen mitä näit taas siinäkin aamussa
tähtitaivaan alla
eikä silloin mahdollisuuksia jakseta jakaa
kymmenen säälipistettä
menivät taas hänelle
millimetrintuhannesosa vasemmalle
ja olisit onnistunut
etkä olisi taas eksynyt siihen ilmeeseen
mutta palaat sinne aina uudestaan
tunnetilojesi rajamaille
kertakäyttövihojesi viidakkoon
ja näit nämäkin alastomat seinät uudestaan
vaikka vannoit ettet koskaan enää katsoisi niihin silmiin
muttet löytäisi ulos
vaikka ovessa lukisi metri kertaa metri
escape
kuin sokeat auringonpaisteessa
eikä simpukasta kuulunut enää kohahdustakaan
kun sydän lakkaa lyömästä
Selite:
Siitä se alkaa ja sinne se päättyy<br/>
en edes jaksa tehdä työtä sen eteen<br/>
ja kaikkien on helppo sulkea silmänsä.<br/>
<br/>
<br/>
<br/>
Mulla on katossa tähtitaivas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vau, upea.
sellanen sekava ja silti just niin ja kun oli kaikkea ja vain kaikki, upea.
ja tuo loppu, hienoin ja onnistunen ja ääk, en mä tiiä en osaa sanoo ollenkaan mitään hienoa, tyydyn vain toteamaan että upea, u p e a.
<3.
tästä mie pidin ihan kauhiasti<3
varsinkin lauseesta, kertakäyttövihojesi viidakkoon, aivan loistavasti kuvattu:)
Ou vau. Oon iloinen, että eksyin lukemaan sun runojasi. Tämä ensimmäinen ainakin on jotain upeutta. Olen liian sanaton. Jatkan lukemista eteenpäin.
näkymätön hymy... valloittavaa.
huh. tästä en saanut kokonaista palaa kuin lukemalla kerta kerran jäläkeen, pienissä osissa. alitajuntaan jysähti seuraavat kohrat: millimetrintuhannesosa, kertakäyttöviha, ja metri kertaa metri.
yksinkertaisia sanoja, jotka loivat kaikelle uuden merkityksen.
myös punateksti oli kuin ajatuslaukkaa runon jatkuessa. kuin lopetus olisi tehty uudestaan.
tässä on kaivauduttava entistä syvemmälle, eikä takaisin mielenrauhaan ole paluuta.