Poikkileikkauksia alati kirkuvasta intohimosta
ja pöydällä sos tulitikkukirjaimista
eihän kukaan koskaan saisi tietää
mitä kuvaa niiden luomien takana kelattiin
etkä edes tahtoisi kuulla
kuka juoksee taas hänen kanssaan taivaisiin
kolmetoista kertaa karkeammin
hänen sanansa olivat hivelemässä ovikelloasi
mukanaan tuplamäärä keihästettyä mieltymystä
kun otit kuvia ovisilmästä
todistaaksesi sen olemattoman tärkeyden
mutta et itsellesi
vaan pimeydessä kiiluville kissansilmille
ja niin kuin saksalainen sivulause
unohdettiin vain kuinka toinen odottaa
ilmapalloja tuulen mukana
sillä
itään
siellä luki
eikä häneen juuri nyt saada yhteyttä.
Selite:
Olisi se helppoa ottaa itseään niskasta kiinni.<br/>
Vieraita ei voi valita ilman ovisilmää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hmm, mielenkiintoinen ja erittäin vahva runo. edetessään tämä rakentaa hienosti tunnelmaa ja tunnetta. olen aina pitänyt paljon kielikuvia sisältävistä, monimutkaisista runoista, sillä niitä lukiessa tulee tunne kuin kävelisi korukaupassa ja saisi hiplata kaikkea kaunista mitä eteen osuu :P siis, tykkäsin, tämä on runsaudella, mutta silti maltilla rakennettu ja juuri se seikka tekee tästä taidokkaan :)
Ilmeisesti se oli helppoa. Tekstinkulku on ainakin hyvin vaivatonta.
Kokonaisuudessaan ihan sua. Aika paljo samanlaista ku sun edellisetkin runot, mutta sä osaat aina vakuuttaa uudestaan noilla ihmeellisillä kuvauksillas. Olen rakastunut, tai ehkä olen rakastanut.
Irti päästäminen ei oo lainkaan helppoa. Mutta kai se sit jollain omalla tavallaan todistaa kuinka tärkeeksi nekin hetket koettiin, jotka yhdessä jaettiin.
*jam* Keihästettyä mieltymystä. Se satuttaa kun toinen saa mitä haluaa.
Aivan mainio, vaikka jälleen mun tekis mieli vaan rikkoa tää osiksi ja laittaa tapetiksi seinille. Kokonaisuus olis liiaksi sua, haluan sut mun seinälle, mutten todellakaan keihästettynä valokeilaan. :D