Jos olisit tietänyt
että ikuisuus olisi katkennut myöntävään sanaan
olisit kai yrittänyt oppia
en pysty tuntemaan sinua sieltä
ja jos joku lähtee minä jään kuitenkin
kuulisin vaikkei kukaan sanoisi sanaakaan
kauniin katkeraa
multaa kynsien alla
hämäriä muistikuvia ilmeistä
ja kyllä
niihin silmiin olisi voinut hukkua
jos vain olisi saanut mukaansa jotain mihin tarttua
kukapa haluaa odottaa seuraavaa iskua
silmät sidottuina
ei sillä syksylläkään olisi niin väliä
mutta rikkinäinen lokakuu
sirpaleina paljaiden varpaiden alla
ilmekkään värähtämättä
kaksitaajuisia ajatuksia.>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Se on niin säröilevä, rikki, mutta silti täydellisen kokonainen. Jumitin kahteen ensimmäiseen riviin ja ajatukset karkasivat. Kun sain taas tekstistä kiinni, löysin yhden niistä kipeistä tunteista. Esitit sen niin kauniisti, ettei sattunut.
Kaunis syksyn kuvaus.
Hieno, tykkäsin tästä :)