Kuin kesken jäänyt elämä
ovat aamut pimeämpiä kuin ennen
ja on vasta huhtikuu
saapuivat sanat silloin hitaammin
lähtisit jotta voisit taas palata
ota kolme maksa neljä
ainutlaatuinen tarjous ikuistettu kylmään betoniin
aivan hänen ruskeiden kenkiensä juureen
ja pian huomasit seisovasi taas sateessa
tapa jolla hän kosketti hiuksiaan
sai sekunnit nopeentumaan
ja jos olisit vain uskaltanut tarttua hänen käteensä
uudestaan
saada hänet hidastamaan
nyt tiedän
unohdit vain kuinka pyydetään jäämään.
Selite:
ja jos muistot häviäisivät eilisistä ei jäisi jäljelle mitään.<br/>
<br/>
<br/>
inhoan tätä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
minä unohdan sen hyvin usein.
kiitos.
olet aivan oikiassa, jotta sitä pittää lähteäkkin, jotta voi palata. ja niinkuin ite aina itelleni sanon, se, että osaa nauttia toisen seurasta, pitää olla tuntenut se ikävä, ja ikävää on vaikea tuntea, jos toinen on koko ajan siinä. unohtaminen ei aina helpota.
Aika haikea. Mukavan haikea, eikä sellainen ällö väännetty haikea. Loppu ehkä vähän turhan klisee. Pidän tässä tilassani tästä runosesta ihan jees määrän. Jep.
Kiitos.
Uusi nimi... :)
Päätin viimeinkin löytää aikaa ja sanoja runoarvosteluihin.
Runon otsikko on aivan mahtava. Ensimmäinen säkeistö jäi mietityttämään. Raskaus ja väsymys jotenkin välittyy siitä. Kevät on tulossa, jolloin periaatteessa aamujen pitäis valostua ja "sulla" ne vaan pimenee.
"lähtisit jotta voisit jälleen palata" tästähän olikin jo puhetta. *huokaus*
Toinen säkeistö on jotenkin uskomattoman vahvan tuntuinen, vaikka tunnelma onkin hauras. Kylmästä betonista tulee mieleen kovuus, ehkä tunteettomuus on parempi sana.
Kolmannessa säkeistössä esiintyy heikosti toivo. Sellainen usko, ettei kaikki ole vielä mennyttä, mutta eteenpäin lukiessa huomaakin, että toivo sammuu ja vaivutaan uudestaan synkkyyteen.
Kokonaisuus on aina niin upeaa sinua, mutta muuta en osannu odottakaan.
Ei se pyytäminen ole niin vaikeaa...
*halaa*
Hmm...
jo pelkkä otsikko oli niin omaperäinen että oli ihan pakko lukea runo, kahteen kertaan.
Ensimmäinen tunne joka tuli mieleeni tätä lukiessa, oli katkeruus, sen jälkeen tuli kaipaus. Mutta jostain löytyi myös onnellisuus.
Viimeiset viisi sanaa, hmm... jotenkin voisin samastua niihin.
Kaikenkaikkiaan upea.<3
Melkoisen upea runo. Piti lukea ensin ahmimalla, sitten hitaasti uudestaan, ja vielä kerran uudestaan. Erittäin vahvasti tulkittu ja käytetty hienoja kielikuvia!!