Juoksimme ja nauroimme
ulkona kuivuvien
lakanoiden välistä
nenänpäät pisamilla
hiukset auringon valkaisemina
talon takana
pimeydessä oli kuitenkin
salattua kaipausta
ikävää
mikä ei kestä päivänvaloa
se jokin näki meidät
joku kuka ei ollut
enää viaton
emme me tienneet surusta
pahuudesta
joka kuitenkin
niin kipeäksi kasvoi
niin lähellä
meitä
kukikkaiden verhojen
takana
auringolta suojassa
yksinäisyyden
ja surun satimessa
ulkona kuivuvien
lakanoiden välistä
nenänpäät pisamilla
hiukset auringon valkaisemina
talon takana
pimeydessä oli kuitenkin
salattua kaipausta
ikävää
mikä ei kestä päivänvaloa
se jokin näki meidät
joku kuka ei ollut
enää viaton
emme me tienneet surusta
pahuudesta
joka kuitenkin
niin kipeäksi kasvoi
niin lähellä
meitä
kukikkaiden verhojen
takana
auringolta suojassa
yksinäisyyden
ja surun satimessa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut