Prisma
Pitelen nauruasi koko matkan sateenvarjona.
Talven höyhensarjat ovat tauonneet
mutta kevät kopistelee vielä mattojaan sarjatulella.
Metsän reunoilla
jo kesän huulten kosteaa laavaa
Sangriapullo on tyhjä spektrin väreistä.
Valutan kädet hiuksillesi viestikapulan merkiksi.
Opettelen ulkoa katkoviivojesi paikat.
Silmät täynnä auringonkultaa
kasvosi taittaa minuun uutta tarinaa,
A A R
K E
N N
E P
E Ä
T Ä
A T
S Ä
Olemme niin lähellä
ettemme enää kiihkeän ensisuudelman aikana
ehdi etääntyä toisistamme.
ettemme enää kiihkeän ensisuudelman aikana
ehdi etääntyä toisistamme.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit