Kerä

Kiitti🙂
no löysinhän mä. Tulin miettineeksi sitä kuinka suuresti lapsuus vaikuttaa itsetuntoon,itsensä hyväksymiseen. Kaikkihan meistä haluaisi arvostusta,rakkautta,tunteen siitä että on hyväksytty juuri sellaisena kuin on. 
Pieni lapsi,joka istuu sylissä ja vanhempi katsoo kuin kalleinta aarrettaan. Muistan kuinka pappani sanoi aina mummolle,että ajahan hiljaa,kun istuttiin sisareni kanssa takapenkillä,kyydissä on kultaa. Ei sellainen unohdu.
Terve itsetunto muodostuu juuri näistä tunteista,että on arvokas 
Ihminen joka lapsuudessaan jää vaille niitä,voi olla huono luottamaan siihen,että kukaan häntä rakastaa. Joku ehkä on joutunut tekemään lapsuudessaan erilaisia temppuja, jotta saa aikuisen huomion ja hyväksynnän ja sama jatkuu sitten usein aikuisena. Tai kun ei lapsena ole saanut ihailua,yrittää pakon omaisesti saada ihailua kaikilta läpi aikuisuuden,mikään ei riitä.
Tällaista kaikkea pohdiskelin eilen,kun en saanut unta.

Kiitos 🙂
Niin sitä välillä tapahtuu itse kullekin.

Kiitos.